“Lainatkaa ja lukekaa”

Kuka olet ja mistä tulet? 

Kirjailijana ja toimittajana aloitin työurani vuonna 1967 julkaisemalla scifi-, kauhu- ja fantasianovelleja nimellä Harri Erkki eri  aikakauslehdissä ja antologioissakin. Nyt n. neljännes tuotannostani on science-fiction-sisältöisiä novelleja, esseitä ja artikkeleita, ne julkaisen scifinimelläni, loput omalla nimelläni: novelleja, romaaneja, murrepakinakirjasia ja runojakin. 2 näytelmää turkulaiselle työväennäyttämölle. Pari outoa kirjaa olen julkaissut myös muilla salanimillä, mm. romaanin ”Klang” nimellä Istvan Komoly Csalas. Iskelmäsanoituksia olen tehnyt salanimillä 55 vuotta. Kustantajana olen kustantanut n. 160 kirjaa, levytuottajana alun toistakymmentä, niistä puolet ystäväni Matt Rag Paanasen jazz- ja laulumusiikkia.

Mikä sinusta piti tulla “isona”? 

Isona minun piti tulla toimittaja. Tätini tosin sanoi v. 1961, ettei ”tuosta pojasta ikinä tule mitään”. Lopetin toimittajatyöt viime vuonna 50-vuotisen lehtimiesuran jälkeen, päätoimittajana ammattilehdessä. Toki edelleen teen satunnaisesti lehtitekstejä ja avustan Portti-lehteä scifiartikkelein, -essein ja kirjallisuuskritiikein. Kriitikkona olen toiminut yli 30 vuotta.

Mistä saat ideat tarinoihisi? 

Ideat tuotantooni syntyvät aina todellisuudesta, mutta fabuloin ne usein tunnistettamattomaan muotoon.

Kerro hiukan kirjoitusprosessistasi. 

Kirjoittaminen on minulle yhä työtä, ja prosessi etenee useimmiten hitaasti, koska tarinoihin syntyy aina yllättäviä ulottuvuuksia jotka on työn edetessä kartoitettava. Siksi teksteistä syntyy moniulotteisia ja kompleksisia kokonaisuuksia.

Mikä on uusin kirjasi ja mistä se kertoo? 

Parhaillaan kirjoitan muistelmateosta, jonka työnimi on ”Tyttökirja”, kirjoitan siis muistelmia tuntemistani tytöistä ikäkaudella 3-10 vuotta, samalla tuon esiin ajankuvaa vuosilta 1951-1959 lapsen silmin nähtynä. Kirja ilmestynee touko-kesäkuun vaihteessa. Samalla olen luvannut toimittaa Lounais-Suomen Kirjailijat ry:n syksyllä ilmestyvän satukilpailun satuantologian. Antologioita olen toimittanut parikymmentä, novelleillani olen ollut mukana n. kolmessakymmenessä muiden toimittamissa antologioissa.

Mikä on parasta, mitä kirjailijuus on sinulle antanut? 

Kirjallisuus on antanut paljon, ja myös liikaa kirjoja kotiini. Leskeydyttyäni maaliskuussa 2019 olen tyhjentänyt n. 5000 kirjaa kotoani, tuhat mökille, loput kierrätyskeskukseen. Jäljellä on vielä kotona 4000 tärkeintä kirjaa, mm. scifikokoelmassani olevat tuhatkunta teosta, ja mökillä toinen mokoma.

Millaisia terveisiä haluaisit lähettää lukijoille? 

Lukijoille on turha sanoa mitään muuta kuin ”lukekaa”. Kirjailijaliiton jäsenenä tiedän, että kirjat ovat useimmille liian kalliita ostettavaksi, mutta Sanaston lainauskorvaus on meille kuitenkin merkittävä. Siis ”lainatkaa ja lukekaa”.

Mitä toivoisit tapahtuvan seuraavaksi kirjailijan urallasi tai muuten elämässäsi? 

Toivoisin henkilönä, en kirjailijana, että vielä löytäisin fiksua naisseuraa. Mökillä yksin jo kolme kesää eläneenä olen kokenut, ympäröivästä luonnosta huolimatta, olevani ihmisenä eksyksissä. Kaipaan myös matkustelua, erityisesti Saksaan jossa tein töitä 30 vuotta kaikissa saksalaisissa messukeskuksissa useita viikkoja vuosittain. Lievästi jalkainvalidina kaipaan myös matkaseuraa.

Mitä luet tällä hetkellä? 

Parhaillaan olen lukemassa Haruki Murakamin tuotantoa, nyt viimeksi suomennettua teosta, ja ruotsinkielisen kirjallisuutemme tuntematonta neroa,  paraislaisen Rainer Alanderin hienoa romaania. Alanderia ei ole suomennettu.

Miten jatkaisit tätä: “Oli synkkä ja myrskyinen yö.”

Triviaalitekstiä ”Oli synkkä ja myrskyinen yö” voi jatkaa faktana tai fiktiona. Fakta:”ja makkarakioski suljettiin koska asiakkaita ei enää tullut”, fiktio: ”Niiskuneiti työntyi Muumin kainaloon ja nukahti  lämpimään turvallisuudentunteeseen.”

Löytyisipä niiskuneiti.