Kuka olet ja mistä tulet?

Tommi Parkko, runoilija, tietokirjailija ja kirjoittamisen opettaja. Pyöritän lisäksi käännösrunouteen erikoistunutta kustantamoa. Olen kotoisin Haminan seudulta mutta asun nykyään Turussa.

Miten runosi syntyvät?

Jokaisen runon synty on vähän oma tapauksensa mutta varmaan kirjoittamistani luonnehtii vahvasti se, etten juuri kirjoita yksittäisiä runoja, vaan teen aina kokoelmaa varten runoja. Kokoelman teema ja aihe vaikuttavat yksittäisen runon syntyyn. Usein kirjoitan runon tiettyyn paikkaan kokoelmassa.

Eniten runon kirjoittamiseen vaikuttaa aika. Hyvin usein on tilanne, jossa en pysty kirjoittamaan juuri lainkaan. Kaikki muu tekeminen vie kirjoittamiselta energiaa. Tarvitsen joutilaisuutta ja aikatauluttomuutta jos aion kirjoittaa runoja.

Kokoelmani syntyvät hitaasti valittua teemaa ja aihetta vähitellen kasvattaen ja syventäen. En ole pursuava kirjoittaja ainakaan runon kirjoittajana.

Aloitatko valmiista ideasta vai alkaako runon syntyprosessi jostain yksityiskohdasta, kuten kuvasta tai sanasta/lauseesta?

Usein runo syntyy jonkin mieleen tulevan ajatuksen ja tekstipätkän kimmokkeena. Kokoelman teemat vaikuttavat tähän prosessiin. Uskon prosessikirjoittamiseen, jossa runo muokkautuu ideoinnin, luonnostelun, muokkausten ja viimeistelyn kautta. Runon valmistuu useiden etappien kautta. Välillä runo karsiutuu, välillä se laajenee.

Mistä ammennat aiheesi?

Kokoelman ideointiin vaikuttaa tietysti oma elämä mutta myös luetut asiat. Pyrin löytämään jonkinlaisen väljän teeman, jonka alla on riittävästi tilaa erilaisille runoille.

Onko jokin matka tai ympäristö vaikuttanut erityisesti uusimman kokoelmasi runojen syntyyn?

Vaikka kirjoitan usein ulkomailla ja yleisesti muualla kuin kotona, matka tai ympäristö ei erityisesti näy teksteissäni.

Onko uusimmassa kokoelmassasi jokin elementti, johtomotiivi tai symboli, joka putkahtelee esiin useammassa runossa tai osastossa?

Kirjoitan nyt runokokoelmaa, jossa teemana on maanpakolaisuus. Lähtökohtana on Ovidiuksen karkottaminen Tomisiin kaupunkiin mutta
myös ostrakismi. Se on sosiaalista tappamista. Sitä on esimerkiksi koulukiusaamisessa vahvasti. Käsittelen uusissa runoissa sosiaalista eristämistä ja kiusaamista. Varjo on yksi symboli, joka on tullut runoon vähän sattumalta. Varjon avulla voi kertoa asioita, jotka ovat tapahtuneet kokijalle mutta hän haluaa ottaa niihin etäisyyttä.

Minkä runoistasi haluaisit esitellä Tarinavirran lukijoille tai olisiko sinulla Tarinavirralle jopa oma runo?

Alla oleva runo on osaston ensimmäinen runo, jossa kaikki olennainen pyritään esittelemään. Ehkä varsinainen tilanne liittyy koulukiusaamiseen mutta ehkä myös laajemmin sosiaaliseen eristämiseen.

Kyllä siitä on jäänyt jälkiä.

Se on lyömistä niin ettei mustelmia tule.

Ehkä pari mustelmaa olisi ollut helpompaa

kuin eristäminen

kuin keittäminen hiljaisella tulella.

Minua ei ole lyöty tarpeeksi kovaa, minua ei ole lyöty lainkaan.

Ne mustelmat joita minuun ei ole lyöty,

tulehtuvat ja vuotavat myrkkyä.

Olen tehnyt virheitä,

voit tuijottaa minua

niin ettei mikään estä katsettasi

sytyttämästä varjoani tuleen.

Sitä mitä minulle ei ole tehty,

on tehty varjolleni. Sitä on potkittu, lyöty,

sen päällä on hypitty, se on jätetty uppoavaan laivaan.

Olen aina näyttämöllä varjoni kanssa.

Sen suu on täynnä sanoja, tekoja jotka muistetaan,

(se on vähän yksinkertainen)

mutta jos varjoni on silputtu, virutettu ja jätetty nurkkaan,

jään yksin.

*