”Toisinaan runon lähtökohtana on jokin liike mielessä tai maailmassa”

Kuka olet?

Olen Berliinissä asuva kirjailija. Olen kirjoittanut hyvin monenlaista, mutta runous on lajeista tutuin ja läheisin. Runoesikoiseni Hetkenä minä julkaistiin keväällä 2021. Sitä ennen olen kirjoittanut lasten tietokirjan, erilaisia oppimateriaaleja sekä väitöskirjan. Tällä hetkellä työstän toista runoteosta ja sen rinnalla kokeilen esseististä rönsyilyä.

Miten runosi syntyvät?

Hitaasti, kirjoittamalla. Lukemalla, kirjoittamalla ja sitten kirjoittamalla uudelleen. Joskus tuntuu toimivan sellainen, että kirjoittaa ikään kuin oman ajattelun laitamilla. Kun lukee, kirjoittaa tai tekee jotain aivan muuta, saattaa kehkeytyä jokin keskeneräinen ja repaleinen ajatus, joka lopulta löytää paikkansa runosta. Runous vaatii joka tapauksessa aina paljon aikaa, ajattelua ja hiomista.

Aloitatko valmiista ideasta vai alkaako runon syntyprosessi jostain yksityiskohdasta, kuten kuvasta tai sanasta/lauseesta?

On minulla tietysti jokin asia, josta haluan kirjoittaa, mutta yksittäisten runojen syntyprosessit ovat hyvin erilaisia. Mitään valmiita ideoita ei ole, ja jos on, ne eivät välttämättä toimi. Toisinaan lähtökohtana on ollut jokin kieleen liittyvä havainto, toisinaan jokin liike mielessä tai maailmassa.

Mistä ammennat aiheesi?

Havainnoista, kokemuksista ja toisten teoksista – erityisesti ehkä kuvataiteesta ja monenlaisista tietoteksteistä. Runojeni minät tai muut henkilöt eivät aina ole minua, vaan teen havaintoja ihmisistä, välillä itsestä ja välillä toisista, ja hyödynnän näitä havaintoja kirjoittaessani. Usein kirjoitan jostain sellaisesta, jota en oikein ymmärrä.

Onko jokin matka tai ympäristö vaikuttanut erityisesti kokoelmasi Hetkenä minä runojen syntyyn?

Hetkenä minässä on paljon Kuusamoa, josta olen kotoisin. Viimeistelyvaiheessa Pohjois-Suomen metsissä oli versosurmaa, joka on mäntyjen sairaus – ja kyllä, ilmastonmuutos liittyy tähänkin. Luulen, että tutuissa metsissä kävely lisäsi joihinkin teksteihin haikeutta. Teoksessa on kuitenkin myös nykyistä kotikaupunkiani Berliiniä, jossa on paljon katupuita ja lintuja.

Onko kokoelmassasi jokin elementti, johtomotiivi tai symboli, joka putkahtelee esiin useammassa runossa tai osastossa?

Puut toistuvat useissa osastoissa. Samoin minuuden ja identiteetin pohdinta. Nyt kun kirjoitan toista runoteosta, yritän jättää puiden tarkastelun vähemmälle, mutta ihan kaikki tuntuu kuitenkin liittyvän minuuteen ja identiteettiin, joita olen pyöritellyt myös väitöskirjassani.