Saaresta saareen pakenen,
valveesta
uneen.
Olen terroristi, olen
tuhatyö, suoritan
merten alaista tehtävääni
jonka luonnetta
minulle ei ole vielä kerrottu.
Etsin ostoskeskuksesta
vastauksia, ehkä ostin
väärät verhot, kahisevat
(joku voisi kuulla);
ehkä minut siksi on kahlittu
tähän liittoon
tähän raskaitten …
Lue koko teksti
sateenvarjot pettävät luottamuksen ja kaipuu etsin kimaltavista vesimolekyyleistä puuttuvaa valoa ovea etsin vanhaa ja valkoista joka narahtaa suljen silmät, ilmassa luikertelee mokkakäärme se on vasta paahdettu kirpeä tumma viettelevä märät hiukset päätä myöten, nurkkapöytä metallitakassa rätisee tuli, onnea tänään, kahvaton… Lue koko teksti
Kreetta-Stiina saa palvelupaikan Oulusta. Rippikoulun jälkeen äiti uskaltaa päästää hänet yksin. Kaikki vanhemmat sisarukset ovat jo muuttaneet kotoa, nyt on Kreetta-Stiinan vuoro. Arvo-veljellä on kaupungissa vakituinen työ konepajan apumiehenä. Kesällä hän kävi näyttämässä vasta vihittyä vaimoansa. Aliisa lupasi kysellä Kreetta-Stiinalle …
Lue koko tekstimetsäsilmiäni kirvelee
hyvämuistisesta hirrestä
näkyy läpi
elämän syklinen muoto
ainako tarvitaan vettä
sitähän on minussa
kiven kuivaluonteinen puhe
liikuttaa hitaasti
Lue koko teksti
OONA: Meitä sinkkuja milloin moititaan, milloin kadehditaan. Me ollaan muka itsekkäitä bailaajia tai sitten uraohjuksia, jotka ei halua synnyttää uutta veronmaksajaa. Luullaan, että me liidellään jännittävästä seikkailusta toiseen. Ei sen puoleen, mulle niitä seikkailuja sattuu, mutta enimmäkseen ne ei johda …
Lue koko tekstiKello 14 vastarannalla käveli marssitahtia kaksi miestä. He olivat pukeutuneet yhdenmukaiseen asukokonaisuuteen liiviä ja lakkia myöten. Kumpikin kantoi mukanaan jonkinlaista … astaloa…
Kaivoin kiikarin esille. Tarkennus. Mitä hittoa…
Kaksi pyssymiestä menossa reipasta vauhtia joen vastarannan pellolta ojan yli naapurin peltojen …
Lue koko tekstiSinä päivänä kun Luoja teki minut, taivaallisen insinööritoimiston suunnitteluhuoneessa oli aivan helvetinmoinen hässäkkä. Työt oli päässeet ruuhkautumaan ikävällä tavalla. Insinöörien pöydät olivat täynnä huojuvia paperipinoja ja kansioita jotka olivat niin paksuina tekemättömien töiden paljoutta, etteivät niiden kannet menneet kiinni.
Luoja …
Lue koko teksti
1800-luvun lopussa Kuusankoskella eli Verronen-niminen sutari. Tämä kylmäpäisyydestään tunnettu nokikolari oli tunnettu siitä, että hän halusi aina tehdä toisin – ja mielummin vähän isommin – kuin muut. Mustavuori oli tuolloin vielä rakentamatonta tiheää metsää. Sen Kymijoen puolen penkka oli karua …
Moottoripyörä säksätti esiin kaupungin pohjoislaidalta, yskäisi pari öljynkatkuista savupilveä sokkeloisissa kortteleissa, löysi oikean kujan ja lähti seuraamaan sitä. Vanhaa 350-kuutioista Hondaa ohjasi rähjäisiin vaatteisiin pukeutunut, nelikymppinen mies, jonka kaulasta roikkui pieni radiopuhelin. Takana satulassa istui farkkuissa ja ulkoilutakissa hieman nuorempi …
Lue koko teksti