Kirjoittaja: Airi Aamuvuori, juuret Pohjois-Pohjanmaalla, kahden kielialueen rajamailla. Tunnustan: tarkkailu on toinen luontoni; niin sisään kuin ulospäin. Ihmiset, elämä ja luonto ovat kiinnostavia. Ihmisissä se, miksi kukin toimii niin kuin toimii; motiivit ja psykologia erityisesti ihmissuhteissa. Luonto on täynnä ihmeitä. Elämä on täynnä ihmeitä, absurdeja tapahtumia, onnen ja pettymysten hetkiä. Runoja olen kirjoittanut kausittain elämänvarrella. Suomen kieli on ihanan ilmaisuvoimainen ja haluan kesyttää sitä runoihin, novelleihin ja jopa suurempiin kokonaisuuksiin. Työn alla on proosaa.
Kuiske
Kynttiläkuusien hiljainen kuoro
kuiskii shamaanien taikoja –
kenellä on taito kuulla kuiske
Lue koko teksti
Ympärillä yönsininen
ääretön kosmos
lukemattomia linnunratoja
minä tähtenä tähtien joukossa
Putoan
huikaisee
pelkään ja nautin
kuolinko vai synnyinkö
vai molempia
Olen osa ikuisuutta
hehkuva timantti
Universumissa
Lue koko teksti
Sateen hiljainen soitto
pisaroi timantteja ikkunaan
yö lintuna liitää
ja virittää
hiljaiset soittimensa.
Lue koko teksti
– On opittava kärsimään
että voi elää, sinä maailmaan heitetty,
Albert Camus sanoi ja jatkoi
– Hyväksy elämän absurdius –
Itsemurha tai uskoon hurahtaminen
ei ole ratkaisu elämän ahdistuksen.
Lue koko tekstiKisu nukkuu pois
nämä pimeät päivät
kehrää kevättä
Pulleat pajunkissat pyöristyvät
pyöristymistään ja pukeutuvat
keltaiseen huntuun
Aurinko hivuttaa talven hengiltä
sulattaa jäät ja nietokset
vetiseksi soitoksi
Perhonen pudottaa kuivan kotelonsa
sukii siipensä sileiksi ja viuhahtaa
vapauteen – suomusiipi sininen
Lue koko tekstikesän kaipuusta
syksyn hyiseen viimaan
minne katosit
pakkanen paukkui
piilosilla tammikuus
kissako naukui
ensiaskelin
tanssivat kuin arkaillen
lumiperhoset
Lue koko tekstiTulimeri riehuu korkkimetsissä leviää Monchiquen kukkuloille hukuttaa kaiken elävän jättää jälkeensä mustan surman hiiltyneet puut ja savuavat rauniot Keltainen taivas sataa tuhkaa pohjoistuuli puhaltaa palavan lohikäärmeen kaupungin laitaa merelle Tuskaiset lokit naukuvat kuin kissat tummat pilvet huokaisevat ja puhkeavat hillittömään… Lue koko teksti