Sanojen lähteillä
KUOLEMA HÄMEEN KESKIAIKAFESTIVAALILLA
Mama Maddalena oikaisi selkäänsä. Perjantai-ilta Hämeen keskiaikafestivaalilla oli ollut vilkas. Hänen ennustusteltassaan oli käynyt uteliaita vieraita jonoksi asti. Mama lupasi kaikille vain hyviä ennustuksia. Suurin osa uskomattoman kauniin pakan korteista oli heleän värisiä ja myönteisiä. Muutamat tummasävyiset …
Lue koko tekstiMiten ehdin ratsastaa sanoillani
lipsuvat, kynän kärki pistää ilmaa ilman terää.
Huominen valmiiksi lyhyt
tunnin nuolet väistelevät, nopeat.
Odotuksia, ojentuvia käsiä
suojelen omiani etten sulaisi sokkeloon.
Piilosilla oloa koko elämä
tie kadoksissa.
Aavistellen kulkeminen herkin korvin
hiljainen ääni …
Lue koko tekstiHän oli koko ikänsä ajatellut, että ihmisen täytyi olla todellinen nero – suorastaan jonkinlainen yli-ihminen – saadakseen osakseen sellaisen kunnian. Hänen pitäisi uhrata elämänsä ja terveytensä sekä ihmissuhteensa tieteen alttarille ollakseen tuon kunnian arvoinen. Jokin Marie Curie tai Barbara McClintock.…
Lue koko tekstiMies ja nainen, vanhat kaverukset, viettävät yhdessä iltaa. He istuvat sohvalla, kumpikin omalle puoliskolleen käpertyneenä, juovat viiniä ja kuuntelevat musiikkia. Heidän jalkansa ovat kymmenen senttimetrin päässä toisistaan. Kymmenen senttimetriä riittää: he tuntevat toistensa läsnäolon. Halu koskettaa loppuu tässä. Tai oikeammin: …
Lue koko tekstiMeillä Suomessa arvostetaan kirjailijuutta. Kirjailija-titteli koetaan kunnialliseksi, jopa ihmisarvoa korottavaksi. Kirjailijoita kuvataan, heistä tehdään henkilökuvia (mieluummin henkilökuva kuin kirjan arvio), heitä palkitaan (meillä lienee satakunta kirjallisuuspalkintoa); meillä on kirjastot ja apurahat.
Näin ei aina ole ollut. Kirjailija on aiemmin ollut …
Lue koko teksti– Miehenne kunto ei tule palautumaan leikkauksia edeltävälle tasolle. Nyt on aika valmistautua palveluasumiseen, nuori tukevasti raskaana oleva lääkäri katsoo minua sinisillä silmillä. Olen näkevinäni niissä myötätuntoa. Ehkä sääliäkin.
Vedän henkeä ja yritän pidätellä kurkkuun noussutta palaa.
– Jos miehenne …
Lue koko tekstiItäiseltä taivaanrannalta hiipi hailakka valo ja tähdet alkoivat liueta eetteriin. Auringonnousua edeltävä tyven hetki tuntui siltä kuin maailma olisi pidätellyt hengitystään. Hiljaisuus oli painavaa, sellaista kuin meren tai joen pohjassa. Tukahduttavaa ja korviin käyvää.
Tuntien ajan Nicolau oli pyörinyt unta …
Lue koko tekstiOlipa yksi mies semmoinen ei mikään niin kovin iso, poika se oli melkein ja poppamiehet olivat sen kironneet niin ettei se osannut koskaan levätä vaan se mies vaelsi pitkin katuja pitkin koivin, varsin pitkin ja ehti kiertää monet kylät niin …
Lue koko tekstiPäivät rimpuilevat
vaikka kaupunki on
vailla
vuoria, niiden välisiä notkelmia
kellareita on
rotkoja joihin saapuu
odottamatta
hissit
kipuavat kuiluja
kuin jatkuvasti lisääntyvät liskot
puiden runkoja
mieluummin
levittäisin siivet
rotkon
kuin hissikuilun yllä
laskeutuisin
päivien väliin…
Lue koko tekstiAsiat alkoivat hiljalleen palautua mieleeni. Herättyäni sairaalavuoteelta olinkin ihmetellyt, mitä oikein oli tapahtunut. Käteni oli poikki. Senhän näki jo muodottomasta kipsimöykystä, johon se oli paketoitu. Sitä särki jatkuvasti ja kipu haittasi nukkumista, puhumattakaan siitä, että kipsi oli koko ajan tiellä, …
Lue koko teksti
