kesän kaipuusta
syksyn hyiseen viimaan
minne katosit
pakkanen paukkui
piilosilla tammikuus
kissako naukui
ensiaskelin
tanssivat kuin arkaillenÂ
lumiperhoset
©Airi Aamuvuori
Sanojen lähteiltä kirjojen mereen
kesän kaipuusta
syksyn hyiseen viimaan
minne katosit
pakkanen paukkui
piilosilla tammikuus
kissako naukui
ensiaskelin
tanssivat kuin arkaillenÂ
lumiperhoset
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Ensimmäisen runon alun voi lukea kahdella tavalla. Joko niin, että kyse on kesällä tunnetusta kaipuusta tai sitten niin, että kaivataan kesää. Jälkimmäinen lukutapa tuntuu epäloogiselta: miksi runon sinä olisi ensin kaipaamassa kesää, mutta siirtyisi siitä syksyn viimaan? Myös ensimmäisessä lukutavassa on ongelmansa. Jos runon puhuja on kaivannut runon sinua jo kesällä, miksi hän vielä syksyllä ihmettelee, että toinen katoaa, ei ole läsnä?
Viimeisen runon kuvasta pidän paljon. Mitä ovat lumiperhoset? Ehkä lumikiteistä muodostuneita hiutaleita, jotka leijailevat hitaasti, vaihtavat suuntaa tuulen määräysten mukaan. Tuuli saattaa yhtäkkiä tempaista rivin hiutaleita liikkumaan sivusuunnassa kuin ballerinat Joutsenlammessa. Arkailu viittaa siihen, että lumi, sen sataminen, on vielä uutta.