Miten ehdin ratsastaa sanoillani

lipsuvat, kynän kärki pistää ilmaa ilman terää.

Huominen valmiiksi lyhyt

tunnin nuolet väistelevät, nopeat.

Odotuksia, ojentuvia käsiä

suojelen omiani etten sulaisi sokkeloon.

Piilosilla oloa koko elämä

tie kadoksissa.

Aavistellen kulkeminen herkin korvin

hiljainen ääni tienvieriä valaisemassa.