VILLE: Olen joskus iltarukouksessa kiittänyt. Kiitos Jumala, etten ole perheen vanhin lapsi.Kun kerroin siitä suojatyössä, kaveri ihmetteli, kun se on itse vanhin. Sitä oli jotenkin vaikea selittää, kuin laatikko sisälläni olisi lukossa. Se tieto, jonka kuulin kerran sukulaisten puhuvan, että …
Lue koko tekstiLyseon piha oli autio.
Apsu myöhästyi pahasti 8. luokan ensimmäiseltä uskonnontunnilta. Opettaja Airaksinen kohotti kulmakarvojaan ja nyppi Jokapoika-paitansa rinnuksella riippuvaa suurta turmaliinikorua – Apsun teki mieli syödä tuo makean herkullisen näköinen kapistus, kuin pehmeä leivos, mutta lopulta opettajan sanat saivat …
Lue koko teksti
Olen käynyt jossakin, siirryin jonnekin, jossa itse en ole elänyt.
Katson valokuvassa ammoin kuolleen kasvoja, keskellä elämää hehkuvia, hieman surumielisiä kasvoja.
Tunne muuttuu koskettavaksi, tulee tutuksi.
Tämän ihmisen tunne.
Tämä ihmisen tunne.
En voi vain kuvitella. Ei voi vain kuvitella.…
Lue koko teksti
Heräsin siihen, että oveen kolkutettiin. Tulija oli sisareni Martina. Hänellä oli kädessään suuri, ruskea kirjekuori, jossa luki punaisin kirjaimin: Résultats ADN. Kirjekuoren ylälaidassa oli teksti: Institut de Génétique de Paris.
”Et sinä ole Julian velipuoli. Suuri Bernat Almogávar …
Lue koko teksti
Katujen lomaan on ripoteltu mustia unikoita
lakritsinonparelleja kaupungin harmaaseen kermaan
Ne kääntävät päänsä kohti ohikulkevia askelia
röyhyttelevät yönvioletteja pukujaan, huokaavat
miksi niin harvoin vangitsevat katseita
Autot ovat vallanneet
valtakadun,
pää
väylän
Lue koko tekstiHän kirjoittaa sentimentaalista runoa
tuuman etäisyydellä
ymmärtämättä sen
(timentin) täyttä merkitystä
Se hetki kun ei koske
kun vastasyntynyt ajatus kosketuksesta
hellän hipaisun idea
oikeuksiaan huutava rääpäle
oikeastaan vielä pelkkää ilmaa
Ajatus hetkestä
jolloin tuuma supistuu sentiksi
jolloin …
Lue koko teksti
Luovuus joka kaipaa jonnekin, odottaa että kaunein elämässä alkaa
Jossakin on etäinen kaunis josta etäisen aavistus pitää loitolla
Iskut, iskut, iskut
Haivuin kun odotin tietäväni tarpeeksi
Haivuin kun kohtasin historiallisia taivaita
Haivuin niiden painon alle
Yritin ja haivuin
Kadotin ja …
Lue koko teksti
Oikeamielinen opettaja 2: Suuren Merkin aika
Lähdin matkaan kauan sitten. Nyt olen hyvin väsynyt, sillä olen vanha mies eikä kulkeminen ole vähentänyt päivieni aikaa. Yhä useammat päivät ovat toistensa kaltaisia, yhä useammat kylät muistuttavat toisiaan. Tiet ja tiettömät rämeet ja …
Lue koko teksti– Voitteko huonosti?
Hän heräsi, avasi silmänsä. Hetkeen hän ei muistanut, mitä hänelle oli tapahtunut. Ei edes sitä kuka hän oli. Hän havainnoi tilannetta ihmeissään.
Toki hän tavallaan tiesi kuka oli, majailihan hän tutussa kehossaan. Sen tunsi. Mutta normaali ajatusten, …
Lissun puhelin värähti. Sisko oli lähettänyt tekstiviestin.
Lentoni Helsinkiin laskeutuu ensi lauantaina kello 15:40. En tule yksin, vaan minulla on mukana suloinen pieni valkoinen villakoira. Eihän sinulla ole mitään sitä vastaan? Perin koiran ystävältäni Tarulta. Hän ei voinut pitää Fifiä, …
Lue koko teksti