Kuka olet ja mistä tulet?

Olen Kauko Röyhkä, 63-vuotias kirjailija ja rockmuusikko. Asun Turussa.

Mikä sinusta piti tulla “isona”?

Kirjailija ja rockmuusikko.

Mitä kirjoitat?

Tällä hetkellä viimeistelen seuraavaa romaaniani, joka on trilogian kolmas osa. Parin viikon päästä aloitan uuden rikosromaanin, joka on järjestyksessä neljäs, jonka teen yhdessä eläkkeellä olevan poliisin Anneli Aunolan kanssa.

Mikä saa sinut kirjoittamaan?

Kirjoittaminen on työtä, josta saan rahaa. Se on myös hauskaa. Olen aina tykännyt kirjoittaa.

Mistä saat ideat tarinoihisi?

Vaikea kysymys. Elämästä, ihmisistä joita en tunne, uutisista, joskus jokin elokuva saattaa herättää ajatuksia, joita voin käyttää omassa työssäni.

Mikä on uusin kirjasi ja mistä se kertoo?

Tänä keväänä ilmestyy kolmas minun ja Annelin rikosromaani, jonka päähenkilö on taas Alisa Aro-niminen rikospoliisi ja kolmen lapsen yksinhuoltaja. Tällä kertaa hän tutkii vanhuksiin kohdistuvia väkivaltatapauksia.

Omat viime vuosien romaanini (trilogian kaksi ilmestynyttä osaa) kertovat Dieterin ja Pirjon tarinaa, joka sijoittuu Lapin sotaan ja sodan jälkeiseen Ruotsiin. Dieter on itävaltalainen sotilaskarkuri, joka pakenee Lapin metsien läpi Ruotsiin. Pirjo on tarinan alussa 12-vuotias Jehovan todistaja -perheen tytär, joka vaeltaa pikkuveljensä kanssa sotanäyttämöllä. He joutuvat vaaralliseen tilanteeseen, josta sattumalta paikalle osunut Dieter pelastaa heidät. Sarjan kakkososassa Pirjo kohtaa monen vuoden kuluttua Dieterin uudestaan Ruotsissa. Kolmannessa osassa heistä on tullut pariskunta ja he lähtevät Amerikkaan. Trilogian ilmestyneiden osien nimet ovat tunnetun laulun mukaan ”Maan korvessa kulkevi” ja ”Lapsosen tie”. Kolmas osa, jota parhaillaan viimeistelen, on nimeltä ”Ja ihana enkeli kotihin vie.”

Kerro hiukan kirjoitusprosessistasi.

Olen melko nopea kirjoittaja. Kehittelen ensiksi tarinan alun ja lopun. Alun pitää olla vetävä, jotta lukija jatkaisi lukemista. Tarinan pitää imaista mukaansa heti ensimmäiseltä sivulta. Jokaisen luvun pitää viedä tarinaa eteenpäin, mutta ei kuitenkaan liian hengästyttävästi: tarvitaan myös rauhallisempia, henkilöiden sisäistä maailmaa kartoittavia lukuja. Periaatteeni on kuitenkin ”kill your darlings”, eli turhat rönsyt pois. En lisää mitään turhaa vain sen takia, että kirjasta tulisi paksumpi. Ensimmäinen kirjoituskerta on tärkein, silloin kehittelen yleensä kaiken oleellisen. Myöhemmät kirjoituskerrat ovat hiomista ja yksityiskohtien syventämistä. Maan korvessa-trilogiaan jouduin tekemään paljon taustatyötä, koska kyseessä oli historiallinen romaani. Netistä löytyy paljon faktatietoa ja ideoita. Katsoin myös muutaman 1940-50-lukujen elokuvan päästäkseni käsitykseen kuvattavasta aikakaudesta.

Mikä on parasta, mitä kirjallisuus on sinulle antanut?

Luen paljon. Kirjallisuus on antanut minulle elämyksiä, se on laajentanut tajuntaani ja sanavarastoani. Olen oppinut käyttämään kieltä ja hallitsemaan rakenteita. Lisäksi kirjallisuus on ajanvietettä. Koulussa minulla oli monesti jokin romaani mukana ja luin sitä välitunnilla. Halusin oppia tuntemaan maailman kirjallisuutta. Kesälomalla saatoin valvoa koko yön ja lukea.

Mitä toivoisit tapahtuvan seuraavaksi kirjailijanurallasi tai muuten elämässäsi?

Olisi kiva saada vähän enemmän rahaa. Kirjailijan työ on huonosti palkattua.

Miten näet kirjallisuuden tulevaisuuden?

Tarinankertojia tarvitaan aina, muuten meillä ei ole elokuvia eikä tv-sarjoja. Ihmisten keskittymiskyky lukemiseen kuitenkin vähenee koko ajan. On paljon helpompaa tuijottaa puhelinta kuin uppoutua romaanin maailmaan. Äänikirjat ovat yksi vaihtoehto, jengi voi kuunnella niitä vaikka lenkillä tai autoa ajaessa. Äänikirjoina toimivat parhaiten tarinalliset romaanit. Taiteelliset, kokeilevaan muotoon ja kielliseen näppäryyteen perustuvat jutut toimivat huonosti äänikirjoina.

Millaisia terveisiä haluaisit lähettää lukijoille?

Hauskaa, jos olette kirjojen lukijoita. Kaikki ihmiset eivät ole.

Mitä luet tällä hetkellä?

Nyt on menossa Peter Englundin Marraskuu 1942. Englund on historioitsija. Marraskuu 1942 perustuu sota-ajan ihmisten päiväkirjoista ja muistelmista poimittuihin kertomuksiin. Niiden avulla Englund kuvaa kuukautta, jonka aikana toinen maailmansota alkoi kääntyä liittoutuneiden voitoksi.

Mottosi?

Kirjoitan, koska elän.

Miten jatkaisit tätä: “Oli synkkä ja myrskyinen yö.”

Menin nukkumaan, koska aamulla piti taas nousta kirjoittamaan.