Sanojen lähteillä
Viimeksi kuluneina kuukausina olen noussut melkein joka ikinen päivä ylös vintille. Se on minulle pakkomielteinen tapa, jota en pysty välttämään. Tunnen sormissani jokaisen metrin koristeellisesti veistettyä kaidepuuta, ja pystyn erottamaan toisistaan jokaisen askelman narahduksen.
Avatessani huoneen oven olen yhä tuntevinani …
Lue koko tekstiKOLMAS SILMÄ
Esittelemme nyt tuoreimman hittituotteemme. Kaikki aikaansa seuraavat hankkivat kolmannen silmän. Katseesta tulee kristallinkirkas. Parasta kaikesta, näet toisten ajatukset. Eikö olekin mahtavaa!
Mitä, en kai halua nähdä, mitä muut minusta ajattelevat. Olen pullea, vähemmän muodikas ja tukkakin hapsottaa. Ei …
Lue koko tekstiHaluan pituutta lisää. Olen aina halunnut. Kauan minulla oli tapana valehdella: olen 155 senttiä halkaisijaltani. Nykyisin tunnustan, ettei totuus pala tulessakaan. Eihän edes somessa puida palturia.
150 plus – armoa – sentti tai pari enemmän!
Joku väittää, ettei pituudella ole …
Lue koko tekstiMarraskuinen loska lotisi jaloissa, kun Saara laskeutui portaat rautatieasemalta ja suuntasi kohti taksitolppaa. ”Ota asemalta taksi”, oli Pauliina-tytär kehottanut tekstiviestissään, eikä Saara sillä kertaa tosiaankaan ollut aikeissa tärvätä aikaa hakemalla kymmenien vaihtoehtojen seasta oikeaa linja-autoa tai raitiovaunua löytääkseen perille. Onneksi …
Lue koko tekstiSyksyn nokipalo oli jäänyt kaikilta huomaamatta, eikä kukaan osannut edes ajatella, että sellaista voisi tapahtua. Talon tulisijat ja piiput oli nuohottu Pirjon muistin mukaan viimeksi edellisenä syksynä, marraskuussa, eikä salin suurta kaakeliuunia ollut edes lämmitetty kuin satunnaisesti, kun alakerran suuriin …
Lue koko tekstiKuka olet ja mistä tulet?
Kirjailija, näytelmäkirjailija ja käsikirjoittaja Anneli Kanto Tampereelta, sukujuuret Pohjanmaalla.
Mikä sinusta piti tulla “isona”?
Minusta piti tulla toimittaja ja tuli myös. Olen opiskellut journalismia ja työskentelin pitkään toimittajana. Se oli hyvä ja mieluinen ammatti.
Mitä …
Lue koko tekstiIstuimme savuntuoksuisen mökin kahvipöydässä. Kiemurtelin äidin sylissä. Mies nimeltä Ahti nousi ylös ja kurottui ottamaan jotakin hyllystä.
– Minä annan sinulle tämän variksen, hän sanoi ja ojensi minulle puista lintua joka seisoi jalustalla.
– Kiitos, äiti sanoi, kun minä en …
Lue koko tekstiTämä tarina alkaa siitä, kun keski-ikäinen nainen astuu Katajanokan satamaterminaalista Suomen valtion kamaralle. Naisen nimi voi olla Hanna, Henna tai Senni, sillä ei ole merkitystä. Kutsuttakoon häntä sittenkin Astaksi. Asta ei ole tavallinen keski-ikäinen nainen, vaan aivan erityinen. Erityinen samalla …
Lue koko teksti”Ei se satu. Kunhan vähän kirpaisee.”
”No mikäs. Puukkoa sitten vaan.”
Mies oli käynyt ensimmäisen kerran kaksi viikkoa sitten. Kolme viikkoa takaperin en tiennyt edes miehen nimeä. Ja nyt minä olin sanomassa, mikä sille on hyväksi.
”Voin minä luetella vielä …
Lue koko tekstiIkkunasta näkyi arkiaamun maisema, vaikka ei sitä pyhäpäivä miksikään muuttanut. Kaksi valkorunkoista koivua, kuin vahingossa kasvaneita, rimppanoita. Rikkaruohojen vähitellen valtaama hiekkalaatikko, jonka puureunukset eivät enää muistaneet sitä kuluttaneita äidintakamuksia. Keinumaton keinu, yksin keinui vain kovemmissa tuulissa, kammottavasti heilahteli puolelta toiselle …
Lue koko teksti
