Marraskuinen loska lotisi jaloissa, kun Saara laskeutui portaat rautatieasemalta ja suuntasi kohti taksitolppaa. ”Ota asemalta taksi”, oli Pauliina-tytär kehottanut tekstiviestissään, eikä Saara sillä kertaa tosiaankaan ollut aikeissa tärvätä aikaa hakemalla kymmenien vaihtoehtojen seasta oikeaa linja-autoa tai raitiovaunua löytääkseen perille. Onneksi …
Lue koko teksti
Syksyn nokipalo oli jäänyt kaikilta huomaamatta, eikä kukaan osannut edes ajatella, että sellaista voisi tapahtua. Talon tulisijat ja piiput oli nuohottu Pirjon muistin mukaan viimeksi edellisenä syksynä, marraskuussa, eikä salin suurta kaakeliuunia ollut edes lämmitetty kuin satunnaisesti, kun alakerran suuriin …
Lue koko teksti
Kuka olet ja mistä tulet?
Kirjailija, näytelmäkirjailija ja käsikirjoittaja Anneli Kanto Tampereelta, sukujuuret Pohjanmaalla.
Mikä sinusta piti tulla “isona”?
Minusta piti tulla toimittaja ja tuli myös. Olen opiskellut journalismia ja työskentelin pitkään toimittajana. Se oli hyvä ja mieluinen ammatti.
Mitä …
Lue koko tekstiIstuimme savuntuoksuisen mökin kahvipöydässä. Kiemurtelin äidin sylissä. Mies nimeltä Ahti nousi ylös ja kurottui ottamaan jotakin hyllystä.
– Minä annan sinulle tämän variksen, hän sanoi ja ojensi minulle puista lintua joka seisoi jalustalla.
– Kiitos, äiti sanoi, kun minä en …
Lue koko teksti
Tämä tarina alkaa siitä, kun keski-ikäinen nainen astuu Katajanokan satamaterminaalista Suomen valtion kamaralle. Naisen nimi voi olla Hanna, Henna tai Senni, sillä ei ole merkitystä. Kutsuttakoon häntä sittenkin Astaksi. Asta ei ole tavallinen keski-ikäinen nainen, vaan aivan erityinen. Erityinen samalla …
Lue koko teksti”Ei se satu. Kunhan vähän kirpaisee.”
”No mikäs. Puukkoa sitten vaan.”
Mies oli käynyt ensimmäisen kerran kaksi viikkoa sitten. Kolme viikkoa takaperin en tiennyt edes miehen nimeä. Ja nyt minä olin sanomassa, mikä sille on hyväksi.
”Voin minä luetella vielä …
Lue koko tekstiIkkunasta näkyi arkiaamun maisema, vaikka ei sitä pyhäpäivä miksikään muuttanut. Kaksi valkorunkoista koivua, kuin vahingossa kasvaneita, rimppanoita. Rikkaruohojen vähitellen valtaama hiekkalaatikko, jonka puureunukset eivät enää muistaneet sitä kuluttaneita äidintakamuksia. Keinumaton keinu, yksin keinui vain kovemmissa tuulissa, kammottavasti heilahteli puolelta toiselle …
Lue koko teksti
Helmi oli ihastunut. Hänen vetämänsä kynäilijäryhmä yllätti jatkuvasti. Kahden tummahipiäisen lapsen yksinhuoltaja Mirjami oli ystävystynyt kirjoittajakaveri Kallen kanssa. Tämä oli työtön ja haki ryhmästä sisältöä pitkiin päiviinsä.
Rakkaus oli leimahtanut ja Kalle oli muuttanut Mirjamin luo. Hän oli saanut etätöitä …
Lue koko tekstiKylmää. Leyhyvää hyytä, joka pyöri ympärilläni. Rutistuin pienemmäksi, kaivauduin koloon kuin riekko. Kieppiin. Se ei auttanut.
Nenäni vuoti. Poskiani suuteli pakkasukko. Kaikki oli valkoista ja pimeää.
Raotin silmiäni varovasti. En erottanut heti mitään. Vain valkoista ja pimeää. Minusta tuntui, kuin …
Lue koko teksti
Onko sinulla hetki aikaa? Kysymys pysäyttää Juhanin, ja pian koko maailman, ja ihmiskunta alkaa käydä eloonjäämiskamppailua, jossa menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus ovat vain askeleen päässä toisistaan.
Juhani havaitsee olevansa ainoa ihminen, joka pystyy yhä liikkumaan ja vaikuttamaan asioihin. Hetkeä aiemmin …
Lue koko teksti