Sanojen lähteiltä kirjojen mereen
Lyhyet on luokka lyhyille tarinoille, kertomuksille, yksittäisille runoille tai katkelimille. Luokan viimeiset kahdeksan julkaisua tulostetaan omalle palstalleen etusivun yläreunaan. Löydät kaikki Lyhyet tutusti kategorian omalta sivulta, ja kunkin Kertojan omat ”lyhyet” löytyvät hänen omasta portfoliostaan.
Haluan pituutta lisää. Olen aina halunnut. Kauan minulla oli tapana valehdella: olen 155 senttiä halkaisijaltani. Nykyisin tunnustan, ettei totuus pala tulessakaan. Eihän edes somessa puida palturia.
150 plus – armoa – sentti tai pari enemmän!
Joku väittää, ettei pituudella ole …
Lue lisää ja kommentoi
Marraskuinen loska lotisi jaloissa, kun Saara laskeutui portaat rautatieasemalta ja suuntasi kohti taksitolppaa. ”Ota asemalta taksi”, oli Pauliina-tytär kehottanut tekstiviestissään, eikä Saara sillä kertaa tosiaankaan ollut aikeissa tärvätä aikaa hakemalla kymmenien vaihtoehtojen seasta oikeaa linja-autoa tai raitiovaunua löytääkseen perille. Onneksi …
Lue lisää ja kommentoi
Istuimme savuntuoksuisen mökin kahvipöydässä. Kiemurtelin äidin sylissä. Mies nimeltä Ahti nousi ylös ja kurottui ottamaan jotakin hyllystä.
– Minä annan sinulle tämän variksen, hän sanoi ja ojensi minulle puista lintua joka seisoi jalustalla.
– Kiitos, äiti sanoi, kun minä en …
Lue lisää ja kommentoi
Tämä tarina alkaa siitä, kun keski-ikäinen nainen astuu Katajanokan satamaterminaalista Suomen valtion kamaralle. Naisen nimi voi olla Hanna, Henna tai Senni, sillä ei ole merkitystä. Kutsuttakoon häntä sittenkin …
Lue lisää ja kommentoi
”Ei se satu. Kunhan vähän kirpaisee.”
”No mikäs. Puukkoa sitten vaan.”
Mies oli käynyt ensimmäisen kerran kaksi viikkoa sitten. Kolme viikkoa takaperin en tiennyt edes miehen nimeä. Ja nyt minä olin sanomassa, mikä sille on hyväksi.
”Voin minä luetella vielä …
Lue lisää ja kommentoi
Ikkunasta näkyi arkiaamun maisema, vaikka ei sitä pyhäpäivä miksikään muuttanut. Kaksi valkorunkoista koivua, kuin vahingossa kasvaneita, rimppanoita. Rikkaruohojen vähitellen valtaama hiekkalaatikko, jonka puureunukset eivät enää muistaneet sitä kuluttaneita äidintakamuksia. Keinumaton keinu, yksin keinui vain kovemmissa tuulissa, kammottavasti heilahteli puolelta toiselle …
Lue lisää ja kommentoi
Helmi oli ihastunut. Hänen vetämänsä kynäilijäryhmä yllätti jatkuvasti. Kahden tummahipiäisen lapsen yksinhuoltaja Mirjami oli ystävystynyt kirjoittajakaveri Kallen kanssa. Tämä oli työtön ja haki ryhmästä sisältöä pitkiin päiviinsä.
Rakkaus oli leimahtanut ja Kalle oli muuttanut Mirjamin luo. Hän oli saanut etätöitä …
Lue lisää ja kommentoi
Kylmää. Leyhyvää hyytä, joka pyöri ympärilläni. Rutistuin pienemmäksi, kaivauduin koloon kuin riekko. Kieppiin. Se ei auttanut.
Nenäni vuoti. Poskiani suuteli pakkasukko. Kaikki oli valkoista ja pimeää.
Raotin silmiäni varovasti. En erottanut heti mitään. Vain valkoista ja pimeää. Minusta tuntui, kuin …
Lue lisää ja kommentoi
Leevi katseli pilvien tuhrimaa syystaivasta ja hajanaisissa valonsäteissä keinuvia lehmuksia. Hän puhdisti silmälasinsa ja asetti ne takaisin nenälleen, mutta näkymä ei kirkastunut. Oli tiistai, viikon tympein silmäke. Betoninen, perspektiiviharjoitteelta näyttävä kaupunginosa kohosi ympärillä, ja sen lomassa törrötti Saneeraus- ja Maalaustyö …
Lue lisää ja kommentoi
Mimosa siivosi ullakkoa. Pöly sai silmät vuotamaan ja kurkku tuntui karhealta. Hän tarvitsi säilytystilaa, sillä alakerran asunto oli pieni. Nurkassa oli vanha arkku. Edelliset asukkaat olivat hylänneet sen. Aarrearkku, mitähän sieltä löytyy?
Mimosa avasi kannen varovasti. Arkku oli lähes tyhjä. …
Lue lisää ja kommentoi
Viktor on koko viikon jossakin poissa, ja minulla unessa kertautuu sama kohtaus uusintana ja uusinnan uusintana. Nousen sängystä.
Raahaudun puoliksi kontaten raput keittiöön. Minua huimaa. Silmillä tähtään koko ajan ylärapun tasalta lähtevään jalkalistaan. Keittiössä en muista, mitä minun piti.
…
Lue lisää ja kommentoi
Eräänä päivänä löydettiin viides luonnonvoima: taikuus.
Ensin tutkimustiimi loikki pari kierrosta voitontanssia syklotronin ympäri, missä maagiset voimat liimasivat yhteen kvarkkeja ennen näkemättömällä tavalla. Sitten, hieman rauhoituttuaan, kaikki käynnistivät teksturinsa ja alkoivat dokumentoida tuloksia, tähtäimet lukittuina seuraavan vuoden Nobel-juhlaan.
Yksi heistä …
Lue lisää ja kommentoi
”Mama, istuthan mukavasti. Tämä on surullinen tarina”, Miranda aloitti. Hän oli sekoittanut molemmille kullankeltaiset juomat. Laseissa oli ananasmehua (purkista), Malibua ja kookosmaitoa. Jääpalat kilisivät.
”Tyttö, hemmottelet minua. Tämä maistuu ihanalle”, Mama huokasi.
”Vietin kaksi viimeistä lomaviikkoa kookospalmusaaren pohjoisrannalla. Kaipasin hiljaisuutta …
Lue lisää ja kommentoi
Metallican James Hetfield katsoo pilke silmäkulmassaan suoraan kameraan. Kasvot ovat sileät ja ilme ystävällinen, vaikka pääkallokuvioinen hihaton paita ja nahkainen ranneke viestivätkin jonkinlaista uhkaavuutta. Synkkyyttä lieventävät myös värikkäät valot, jotka roikkuvat yläpuolella olevasta hyllytasosta ja peittävät julisteen osittain.
Sänkyä ei …
Lue lisää ja kommentoi
Meillä oli talleilla, keittiössä ja puutarhalla aina ihmisiä, jotka eivät kelvanneet muille. Niitä tuli ja meni. Meidän talo oli semmoinen puolimatkan krouvi, vanha kuninkaan pysähdyspaikkakin kuulemma ollut ja kunniallinen talo kaikin puolin. Ihmisiksi elettiin ja armeliaisuus oli haudanvakava etuoikeus.
Ettei …
Lue lisää ja kommentoi
Mirandalla oli kesäloma. Hän oli tallettanut liikenevät rahat opettajan palkastaan vaaleanpunaiseen säästöpossuun. Nyt oli aika irrotella. Finnairin tarjouslento Bangkokiin ja jatkolento sieltä Koh Samuille maksoivat sievoisen summan.
En sure. Ties koska pääsen seuraavan kerran matkaan. Talvella opettajien loma-aikaan lennot ovat …
Lue lisää ja kommentoi
Marraskuinen torstaiaamu oli samanlainen kuin aiemmatkin, kylmä, pilvinen ja harmaa. Maa oli kokonaan valkoinen. Sodan alkamista oli pelätty, mutta toisaalta ei uskottu sen syttyvän. Opettaja puhui sodasta tunnilla ja aina kun hän mainitsi sanan ryssä, kääntyi …
Lue lisää ja kommentoi
Marraskuun 30. päivä vuonna 1939 oli tärkeä päivä kuusivuotiaalle Liljalle. Pienen elämän ensimmäinen kirje oli kirjoitettu. Isosisko Kaisa oli auttanut, mutta vasta kirjekuoren osoitteiden kanssa. – Isä tulisi ihastumaan ikihyviksi. Isä oli varustamassa hevosia Viipurin läänissä, eikä pääsisi kotiin kuin …
Lue lisää ja kommentoi
Jokainen hänet on tavannut. Hän on ylhäinen tai alhainen. Hän on arvostetussa oppilaitoksessa kannuksensa hankkinut tai ”sydämeltään sivistynyt” elämän korkeakoulun läpikäynyt. Hän on kasvoiltaan kaunis ja rangoltaan sopusuhtainen. Tai sitten ei.
Hänet voi tavata marketin aulassa tai lenkkipolulla tai …
Lue lisää ja kommentoi
Mies makasi teltan lattialla veitsi rinnassaan. Siinä oli jotain muutakin. Mama Maddalena kumartui katsomaan. Veitsen terä oli lävistänyt tarotkortin. Kuvassa oli luuranko. Mama värähti. Kuoleman kortti.
Hän oli katsellut samaa korttia edellisenä päivänä. Virolainen vanha rouva oli tullut keppiin nojaten …
Lue lisää ja kommentoi