Sanojen lähteiltä kirjojen mereen
Olen kirjailija ja kustantaja (Kustannus Aarni). Lähdin mukaan Tarinavirta -projektiin, koska edellisestä omasta kirjastani on jo liian pitkä aika, yli kuusi vuotta. Haaveeni on julkaista parin vuoden kuluttua kuvataiteen maailmaan sijoittuva romaani. – Aion kolkutella vertaisteni tapaan kustantajakollegoitteni ovia ja kysyä, miten olisi? Sitä ennen omaa kieltä olisi jälleen kiva sparrata vertaisten joukossa, ja siihen Tarinavirta tarjoaa Suomen parhaan alustan.
Mitä olen kustantajana ja yrittäjänä? – Käy katsomassa Kustannus Aarni ja tänä syksynä avattava Kirjamaa, jossa olen tuottajana.
Mitä olen kirjailijana, joka haluaa vielä kirjoittaa sen kolmannenkin romaain? – Siitä vain skrollaamaan tätä sivua alas. Tekstit ovat kieli- ja tarinaharjoitelmia, kirjoitettu vakavalla mielin mutta löysin rantein.
Ihmisillä on monelaisia kyvykkyyksiä vähemmän tai enemmän. Jotkut ovat niitä käsittämättömän lahjakkaita, ellei jopa neroja, jotka onnistuvat kaikessa mihin ryhtyvät.
Sitten olemme me kasin oppilaat. Mutta ihmeellistä kyllä, mekin pystymme joskus pieniin suurtekoihin, saamme asioita valmiiksi ja voimme onnitella itseämme. …
Lue lisää ja kommentoi
Oli tavallinen maanantaiaamu, elokuu. Kaksimoottorinen potkurikone valmistautui nousemaan Rovaniemen lentokentältä kohti Helsinkiä. Taivas oli harmaa ja tuuli lännestä. Joukko pohjoissuomalaisia yrittäjiä, kauppiaita ja myyntiedustajia astui ulos lentoasemalta ja käveli kentän poikki konelle. Heidän joukossaan asteli murheellinen Armas Halme.
Armas Halmeen …
Lue lisää ja kommentoi
Osaisinko kirjoittaa syysaamun hurteisen suon laidalla.
Osaisinko poimia karpalon kauneutta kengän koskematta.
Paljon tietävät eivät tiedä, kuinka makealta pakkanen maistuu.
Lue lisää ja kommentoi
Sinä iltana oli rajuilma vyörynyt lännestä. Jos se olisi yrittänyt yhtään etelämpää, lounaasta Alassalmen suunnalta saatika etelästä Ärjänselän ylitse, yritykseksi se olisi myös jäänyt.
Kello neljän jälkeen Myrsky oli aloittanut matkansa Pohjanlahdelta. Ensin se oli saatellut rannikon pohjalaiset kaupungista koteihinsa, …
Lue lisää ja kommentoi
Sitä sanottiin Rauma-Repolan alueeksi kai siksi, että tuo monialayhtiö ne puut siitä alalta osti. Kuvio oli tasapuista hiekkakangasta, ja se käsitti yhteensä liki 10 hehtaaria molemmin puolin Heikinpuroa.
En koskaan ehtinyt nähnyt Rauma-Repolan aluetta muuta kuin sinä raiskiona, joka se …
Lue lisää ja kommentoi
Olin 15-vuotias, kun äitini sai perinnönjaossa 85 hehtaaria kainuulaista metsää. Teinin elämä ei olisi voinut olla ihanampaa kuin tuossa metsässä. Palsta päättyi erämaalampeen, jonka syvyyksiä ei päässyt mittaamaan, koska uimaan sinne pääsi vain rahkasammalsuon reunalta.
Hiekkaharjut pilkkoivat palstaa, joka oli …
Lue lisää ja kommentoi
Kuljen kapeaa polkua ja seuraan hänen varmoja askeleitaan.
Maa on kaukana alla, talot maantiet pellot pilvien sotkemat.
Askeleen päässä kuolema ja edessä polku.
Jos nyt pyytäisin odota ja hän pysähtyisi, näkisinkö enemmän ja kirkkaammin.
Näkisinkö valot taivaanrannassa, minua varten sytytetyt …
Lue lisää ja kommentoi
Elipä kerran kauan sitten Pariisissa kaksi houkkaa, Klovni ja Torimaalari. Klovni esitti joka ilta La Villetten sirkuksessa jalosukuisen neidon imettäjää, jolta mikään ei onnistunut, ja joka päätyi aina rähmälleen sirkusmaneesiin nauravan yleisön eteen. Torimaalari loihti viereisellä markkinatorilla nopeita muotokuvia ihmisistä, …
Lue lisää ja kommentoi
I
Kevään ensimmäinen aamu tervehti minua keittiön ikkunasta vaitonaisena ja liikkumattomana. Katupöly laskeutui vielä harmaana huntuna kaiken päälle: pensasaidan paljaille oksille ja alapihan nurmikolle, jossa ainoa mikä vihersi kesälläkin oli sammal. Ei ensimmäistäkään koiranulkoiluttajaa, ei stalkkereita, ei keskustaan kiiruhtavia autoja …
Lue lisää ja kommentoi
Syksyn nokipalo oli jäänyt kaikilta huomaamatta, eikä kukaan osannut edes ajatella, että sellaista voisi tapahtua. Talon tulisijat ja piiput oli nuohottu Pirjon muistin mukaan viimeksi edellisenä syksynä, marraskuussa, eikä salin suurta kaakeliuunia ollut edes lämmitetty kuin satunnaisesti, kun alakerran suuriin …
Lue lisää ja kommentoi
Marraskuun 30. päivä vuonna 1939 oli tärkeä päivä kuusivuotiaalle Liljalle. Pienen elämän ensimmäinen kirje oli kirjoitettu. Isosisko Kaisa oli auttanut, mutta vasta kirjekuoren osoitteiden kanssa. – Isä tulisi ihastumaan ikihyviksi. Isä oli varustamassa hevosia Viipurin läänissä, eikä pääsisi kotiin kuin …
Lue lisää ja kommentoi
Aamuaurinko loisti makuuhuoneen verhon laskoksiin siilautuen ohuen kankaan läpi vastakkaisen seinän vaaleaan tapettiin. Valkoinen väri taittui vaalean harmaan sävyksi, puhtaaksi eläväksi graafiseksi pinnaksi. Tämä oli aamun maisema, mielen hetki, jota Elina Heiska oli oppinut rakastamaan. Mennyt pitkä kesä oli ollut …
Lue lisää ja kommentoi
(Varis näyttämöllä, pikku Kerttu kääntää kylkeä Variksen kainalossa)
Varis
Nukkuuko hän vielä? Kra? Hän taitaa nukkua. Siipi tässä puutuu. Kra? Heräsikö?
Kerttu
Mm… mitä?…
Varis
Kra. Onko lämmin, eksynyt pikku tyttö?
Kerttu
On… Miten?……
Lue lisää ja kommentoi
1800-luvun lopussa Kuusankoskella eli Verronen-niminen sutari. Tämä kylmäpäisyydestään tunnettu nokikolari oli tunnettu siitä, että hän halusi aina tehdä toisin – ja mielummin vähän isommin – kuin muut. Mustavuori oli tuolloin vielä rakentamatonta tiheää metsää. Sen Kymijoen puolen penkka oli karua …
Lue lisää ja kommentoi
Poika istui pimeän rajalla, vihasi äitiään ja enoaan, kylän tietäjää ja koko kirottua kivikautista heimoaan. Pimeän toisella puolelta katseeseen vastasi toinen hylkiö. Sen isä, lauman alfauros oli tehnyt selväksi, että mukaan ei ollut tulemista kun se, ja sen mukana emo …
Lue lisää ja kommentoi
Se talo, jota etsin, oli rakennettu Harjun pohjoiseen reunaan, sinne missä rinteet olivat jyrkimmät ja nousivat heti talon vierustalta. Pihaa ei ollut juurikaan, mitä nyt jotakin hullua heinää, ja pääosin sortuneella puuaidalla rajatulle tontilla oli häthätää paikka yhdelle henkilöautolle.
Lähestyin …
Lue lisää ja kommentoi
Se alkaa surinasta, jonka lähdettä hän ei voi vielä paikantaa. Hän hakee katseellaan tyynen järven pintaa ja tutkii, näkisikö hän parven hämärtyvää taivasta vasten.
Mehiläinen se ei ole, eikä hän usko, että se olisi mikään muukaan pistiäinen, koska ne ovat …
Lue lisää ja kommentoi
Minut ja Risto määrättiin toimimaan osana saksalaista pelastusryhmää, johon kuului meidän lisäksemme neljä palomiestä, kolme sairaanhoitajaa, lääkäri ja rauniokoira Hugo. Samanlaisia ryhmiä oli perustettu jo pelkästään tälle rantakaistaleelle kymmeniä, suurin osa Yhdysvalloista, mutta määrämme oli silti täysin riittämätön. Vaikka varusteemme …
Lue lisää ja kommentoi
”Ne on nyt sitten kuolleet, molemmat. Äiti oli löytynyt sängystään, haissut siinä monta viikkoa ennen kuin kylätalkkari oli poikennut pihaan tuomaan postin. Isää oli etitty vähän pitempään, poliisi ja palokunta. Se oli soutanut selälle ja lyönyt veneen pohjan kirveellä …
Lue lisää ja kommentoi