Helmi oli ihastunut. Hänen vetämänsä kynäilijäryhmä yllätti jatkuvasti. Kahden tummahipiäisen lapsen yksinhuoltaja Mirjami oli ystävystynyt kirjoittajakaveri Kallen kanssa. Tämä oli työtön ja haki ryhmästä sisältöä pitkiin päiviinsä.
Rakkaus oli leimahtanut ja Kalle oli muuttanut Mirjamin luo. Hän oli saanut etätöitä nettisivujen koodaajana ja hoiteli kaksosia siinä sivussa, kun Mirjami oli Lidl´in kassalla töissä. Molemmat olivat innokkaita tarinankertojia. He lukivat toistensa jutut ja jatkoivat niitä sujuvasti.
Helmin mies Eero oli taiteilija ja valokuvaaja. Hän oli kiinnostunut tarinoista, mutta Helmi oli sanonut tiukasti, että tekstit olivat luottamuksellisia ja hänellä on vaitiolovelvollisuus. Nyt Kalle oli perustanut nettisivut Sanojen kiitoa ja tekstit olivat vapaasti kaikkien luettavissa.
– Nämä ovat aika intiimejä. Tehtävänanto kuului, että kirjoita rohkeasti haaveista. Ole hyvä ja nauti.  Fantasiatarina on omistettu poikaystävä Kallelle.
MINÄ JA RAKASTAJANI
Osallistuin hetken mielijohteesta laulukilpailuun. Tai kyseessä oli enemmänkin koe, jossa haettiin esiintyjiä kesäteatteriin. En tiedä mikä minut sai laulamaan kappaleen Aikuinen nainen. Paitsi sitähän minä olen. Villit nuoruusvuodet ovat takana, mutta on minussa säihkettä edelleen. Raati huomasi elämäniloni ja ilmeisesti runsaat muotoni. Pääsin kärkikolmikkoon. Se takasi esiintymissopimuksen.
Vilkutin silmää päätuomari Kaarlolle ja sain hyvän roolin. En pääosaa, mutta näyttävän kuitenkin. Minä ja ne kaksi muuta voittajaa tanssimme ja laulamme vähäpukeisina. Hymyilytti, kun näin rooliasumme. Tiukka korsetti, sukkanauhaliivit, mustat verkkosukat ja korkokengät. Onneksi minulla on hyvä vartalo. Se taisi tosiaankin olla edellytys laulutaidon lisäksi. Kilpakumppanini ovat hekin reheviä.
Kaarlosta tuli rakastajani. Se oli alusta asti selvää. En häpeä tunnustaa, että se hivelee itsetuntoani. Kilpasiskot ovat kateellisia. Sekin hivelee. Kaarlo vie minut esitysten jälkeen hienoihin ravintoloihin syömään. Juomme kuohuviiniä ja rakastelemme öisin kiihkeästi.
Jotain kuitenkin puuttuu. Tämä ei ole todellista. Elän sadussa kesäkuukaudet, mutta tiedän syksyn tullessa, että huuma on ohi. Olen nähnyt sen liian monta kertaa. Olen päättänyt jättää Kaarlon, kun kausi on ohi. En halua itse joutua jätetyksi.
Pukeuduin viimeisen esityksen jälkeen tulipunaiseen tiukkaan iltapukuun ja valmistauduin jäähyväisiin. Kaarlo yllätti minut.
– Rakkaani, kyyhkyläiseni, olet parasta mitä minun kohdalleni on sattunut. Pelkään menettäväni sinut. Tulethan omakseni? Tarjoan sinulle sormuksen, kartanon, oman auton ja ikuisen rakkauteni.
Purskahdin itkuun. Mitään niin ihanaa en ollut kuullut koskaan.
– Kaarlo, tämä on varmasti viinien huumaa. Mutta ei se haittaa, totta kai olen omasi. Juodaan maljat ja heittäydytään sitten moottorisänkyysi.
Eero nauroi ja kysyi, oliko se tositarina. Helmi kertoi, että Mirjami ja Kalle olivat tosiaankin rakastavaisia. Rahaa tosin ei ollut hulppeasti, mutta tarinoissahan kaikki oli mahdollista.
– Lue vielä Kallen kirjoitus, se on ilmeisesti syntynyt spontaanisti Mirjamin tekstin innoittamana.
OODI RINNOILLE
Odotan innolla laulukilpailua. Elämästäni on tullut kiihottavaa, kun saan valita musikaaliin kaikkein kauneimmat ja lahjakkaimmat näyttelijät. Huomasin tyttöjoukossa pikkukaupunkimme kaunottaren Mirjamin. Miten toivonkaan, että hän muiden avujensa lisäksi osaa myös laulaa. Silloin valinta on helppo. Jännittää. Taidan ottaa paukun.
No niin, unelmani on toteutunut. Mirjami hehkui lavalla ja lauloi säkenöivästi. Hän oli pukeutunut avokaulaiseen tiukkaan toppiin ja leopardikuvioisiin trikoohousuihin. En saanut katsettani irti hänen pulleista rinnoistaan. Ne pomppivat vallattomasti musiikin tahdissa. Huomasin, ettei hänellä ollut rintaliivejä. Ei hän sellaisia tarvinnutkaan. Tunsin miehuuteni kasvavan, kun tyttö iski minulle silmää.
Pakahdun himosta. Suostuisikohan hän kanssani illalliselle? Enempää en uskalla edes kuvitella.
– Kaarlo, luuletko että minulla on mahdollisuuksia päästä musikaaliin? Mirjami kysyi ja katseli minua silmiin mustien ripsiensä alta.
– Luulen kyllä, lauloit hyvin, sanoin ääni käheänä.
Ihmeellinen ravintolailta päättyi suudelmiin. Nautimme Piparkakkutalossa mehevät pippuripihvit ja joimme pullollisen kallista punaviiniä.
– Minua panettaa, tarjoatko kotonasi yömyssyt? Mirjami kysyi suorasukaisesti ja painautui minua vasten. Tartuin hänen rintoihinsa ja toivoin, ettei minun tarvitsisi koskaan irrottaa käsiäni.
Yöstä tuli ihmeellinen. Kesästä tuli ihmeellinen. Tunsin nuortuvani ja elin jatkuvassa himossa. Elokuussa rohkaisin mieleni ja kosin.
Mirjami kehräsi ja lupasi, että saan puristella hänen rintojaan niin paljon kuin haluan. Olen onnellinen mies. Kirjoitin runon Oodi rinnoille elämän riemusta.
Voiko olla mitään ihanampaa,
pehmeämpää, houkuttelevampaa
kuin viettelevästi pomppivat rinnat.
Mirjami tanssii,
hän on verhoutunut läpinäkyvään harsoon,
rinnat ovat paljaat,
miten niitä himoitsenkaan.
Tiedän, että saan hänet kohta syliini,
puristan, rakastan, rakastelen, huumaannun,
vaivun jumalaiseen ekstaasiin,
oi Mirjami, olethan aina minun.
– Olipa se hekumallinen tarina, Eero hymyili.
– Olen iloinen, että he löysivät toisensa. Mirjamilla on ollut vauhdikas nuoruus ja sen seurauksena kahvinväriset kaksoset Ritu ja Pete. Muistatko, että tapasit hänet, kun kävit hakemassa minua Helmin kammarilta.
– Totta kai muistan ja muistan Mirjamin ihanat tissitkin, Eero virnisti.
Helmi heitti häntä tyynyllä.
