Sanojen lähteillä
Sarjasta VANHUUS: mummun kuolema
MIEHENMETSÄ – novellikokoelmasta
Novellin loppu
Matkaa oli alle kymmenen kilometriä. Kun Parkkonen kaarsi pihaan, juoksijoiden varjot häilähtivät rantaan. Laiturilta ulvahti käyntiin voimakastehoinen perämoottori. Nuorten tyttöjen kirkuna sekaantui poikien möräkkään huutoon.
Ulkovalo paloi ja valaisi vain osan …
Lue koko tekstiKuka olet ja mistä tulet?
Olen Kölnissä asuva kirjailija Heidi Viherjuuri. Olen lähtöisin Asikkalasta Päijät-Hämeestä. Opiskelin Turussa ja työskentelin opettajana Lahden seudulla, kunnes muutin Saksaan syksyllä 2010. Viiden kuukauden oleskelu on päässyt venähtämään, ja ulkosuomalaisuudesta on tullut pysyvä olotila.
Mikä …
Lue koko teksti”Voisitko kertoa mitkä asiat miehesi pojassa ärsyttävät sinua?”
”Istumme sitten kauan tänään tässä. Niitä on paljon. Suurimmalta osaltaan ne ovat pieniä asioita, joiden ei pitäisi ärsyttää minua ollenkaan, mutta koska en voi sanoa hänelle mitään mistään, niin niistä tulee aina …
Lue koko tekstiTreenien jälkeen Sebastian kruisaili harventuneessa liikenteessä, Mercedes hyrräsi tyytyväisenä ja vastasi hänen harkittuihin ohjausliikkeisiinsä. Hieno laite. Kaikkea ne rakentavat. Varmaan ne keksivät pian jotain ilmastonmuutoskoneitakin. Ihminen keksii aina. Jos tulee hätä, niin kuin nyt näyttää, aletaan etsiä selviytymiskeinoja. Ja ihminen …
Lue koko tekstiSarjasta VANHUUS: pitkä avioliitto
Appelassa oli selvä elämisenjärjestys. Toinen oli aina liedenvartijana, toinen kylienkiertäjänä. Kun appi yllättäen kuoli muutaman vuoden yli 80:n iässä, anoppi jumittui lieden reunaan omalle paikalleen kahvipannun kylkeen.
”Aina viipyy … jossakin… Joelle taas mennyt … …
Lue koko teksti”Kun pääsin eläkkeelle oletin, toivoin, uskoin, että elämäni kultaiset vuodet saisin omistautua itselleni, tekemään kaikki ne asiat, joita en ollut voinut tehdä ollessani vielä työelämässä, pienipalkkaisena yksinhuoltajana. Synnyin siihen aikaan kun tyttölapset kasvatettiin ottamaan muiden tarpeet huomioon ennen omiaan. Ja …
Lue koko tekstiValmista sanasi lentämään
vartioi pesäpuuta.
Annan sinulle itseni
eikä olekaan muuta.
Katso, sarastus koskettaa
kosketa hiljaisuutta.
Tartu kynään niin maailma
kirjoittaa tulevaisuutta.
Huomiset tulevat vihreät
lupausten solinassa.
Tule mukaani virtaamaan
yhteyden unelmassa.
Jätä kellosi rannalle
antaudu veden viedä.
Unet aikaa …
Sitä voisi kuvitella, että tavatessaan sukulaisensa ensimmäisen kerran, tilanne olisi edes jossain määrin tunteellinen. Tästä tapaamisesta, sen sijaan, kaikki tunteellisuus oli kaukana.
Niin pian kun isotätimme sai tietää, keitä me olimme, hänen jo ennestään katkeroitunut ilmeensä synkkeni entisestään.
Soletat oli …
Lue koko tekstiSarjasta VANHUUS: (kuka pitää huolta)
NÄYTTÖIHOT: Ote novellista Viimeinen maksaa
Illalla Anni ajoi vanhainkotiin. Autosta oli sulake palanut, vain toinen lamppu kiilsi laiskasti.
Äiti istui päivähuoneessa filtti jalkojen päällä.
– Hiki koko ajan, äiti sanoi alkajaisiksi. – Kaiken aikaa kylmä …
Lue koko tekstiKuun kelmeässä valossa istui rotta. Sen kuono ja viiksikarvat värähtelivät kiivaan hengityksen tahtiin ja pyöreät tummat silmät kiilsivät sen tapittaessa lakkaamatta kohti suuren suurta pyöreää kuuta. Häntä heilahteli puolelta toiselle levottomasti sen pitäessä etutassujaan ristissä vatsansa päällä.
”Voi kuu. Kiltti …
Lue koko teksti
