Roosa nyppi nenänpäätään. Se kutisi. Uusi finni teki tuloaan. Roosaa paleli ohuessa kesämekossa.
Miksi ihmeessä tulin tänne lavatansseihin? En tunne ketään. Kaikilla muilla näyttää olevan kavereita. Simo lupasi tulla, mutta en ole nähnyt hänestä vilaustakaan.
Avoimesta ovesta puhaltava tuulenpuuska lennätti hiukset silmille. Itku ei ollut kaukana. Voisinpa vajota tuonne tapettiin, Roosa toivoi mielessään.
– Sori, että olen myöhässä. Käytiin koeajamassa yhden kaverin mopoa. Tule, ehditään pyörähtää hetki.
Simo seisoi Roosan edessä. Hän tarttui tyttöä kädestä ja vei parketille. Illasta tuli sittenkin ihana.
– Tuoksut hurmaavasti ruusun terälehdille, Simo kuiskasi Roosan korvaan.
Roosa ei kotiin palattuaan malttanut mennä heti nukkumaan. Hän haaveili kiihkeästä kesälomasta Simon kanssa. Poika oli lupaillut, että he voisivat lähteä yhdessä laivaristeilylle.
Viikonloppu oli aurinkoinen. Tuuli toi tullessaan kevään tuoksua. Simo vihelteli. Ajatukset kiitivät. Mirri oli pyytänyt häntä seurakseen diskoon. Simo oli luvannut lähteä Roosan kanssa elokuviin. Hän tiesi illan kulun etukäteen. He pitäisivät toisiaan kädestä ja kävisivät elokuvan jälkeen juomassa yhdet siiderit. Simo saattaisi Roosan kotiin ja saisi suukon poskelle.
Mirrin kanssa oli toista. Tyttö osasi hurmata. Hän oli nauravainen, antoi suukotella ja puristella. Simo oli saanut nähdä hänen napakorunsa. Mirrissä oli jotain alkukantaista ja viettelevää.
Ei Roosa varmaan pahastu, vaikka siirrämme elokuvailtaa, hän tuumi luottavaisena.
Moi, olen flunssainen, en taida tänään päästä elokuviin, hän tekstasi Roosalle.
Tyttöä harmitti. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun Simo peruutti treffit viime hetkellä.
Roosa oli kirjastossa uusin Harry Potter kädessään. Lainauspäätteen äärellä oli pari hänen luokkakaveriaan.
– Roosa, haluaisitko tulla illalla kanssamme diskoon? Siellä on livebändi.
– Joo, voisin tullakin, Roosa suostui. Ilta yksin kotona ei houkutellut.
Tytöt istuivat baaritiskin äärellä. He oli pukeutuneet tiukkoihin pillifarkkuihin ja napapaitoihin. Huulikiilto kimmelsi ja silmät oli rajattu tummiksi. Jäät kilisivat siiderilaseissa. Roosa oli juhlatuulella. Hän tunsi itsensä melkein aikuiseksi. Musiikin rytmi sai hänet vauhtiin.
– Mennään salin puolelle. Siellä jokainen voi bailata omaan tahtiin, hän innostui.
Tyttökolmikko oli pian lattialla. Musiikki soi täysillä. Tungos oli käsin kosketeltava. Värivalot välkkyivät. Roosa tunsi musiikin sykkeen.
– Hei Roosa, eikö olekin mahtava bändi?
Roosa kalpeni. Mirri tanssi tiukasti Simon kainalossa. Hänen ilmeensä oli voitonriemuinen.
Roosa pakeni. Simo jäi tuijottamaan hänen peräänsä. Ilta oli ollut hämmentävä. Mirri viihtyi hänen seurassaan, mutta loi kaipaavia katseita ylemmän luokan poikien suuntaan. Simo huomasi tuota pikaa tytön kadonneen näiden käsipuolessa jatkoille.
– Miten sinä näin aikaisin palasit? Näytät kalpealta, et kai ole tulossa kipeäksi? äiti huolehti, kun Roosa tuli kotiin. Tytön maskara valui poskille.
– Käy suihkussa, pese kasvosi ja mene aikaisin nukkumaan. Tuon sinulle kupillisen hunajateetä, äiti lupasi.
Roosa kiipesi portaat ylös huoneeseensa. Hän itki itsensä uneen.
Aamulla Simo lähetti tekstiviestin.
Moi, sori eilinen, lupaan ettei se toistu.
Roosa ei vaivautunut vastaamaan. Hän kääriytyi pehmeään huopaan ja sukelsi taikamaailmaan. Vieressä oli pino koulukirjoja. Seuraavalla viikolla olisi kemiankoe.
Äidin askeleet kuuluivat portaista. Roosa piilotti kirjan peiton alle ja yritti syventyä läksyihin.
– Hyvä Roosa, sinä olet ahkera. Voin laittaa jotain hyvää meille päiväruuaksi.
Roosa jatkoi lukemista. Tylypahkassa oli meneillään taikaliemien oppitunti. Roosa pujahti Harryn viereen ja sekoitti kuplivaa kattilaa.
– Ajatelkaa tiiviisti jotain kaverianne ja miettikää, miksi haluatte taikoa hänet, professori Kalkaroksen ääni kaikui Roosan korvissa.
Hän pinnisti ja hetkessä kattilasta hyppäsi vihreä sammakko. Se tuijotti Roosaa Simon silmillä. Sitten sammakko loikki ulos ikkunasta ja katosi aamusumuun.
Roosan ja Mirrin luokalle oli tullut kesken kevätlukukauden uusi poika. Tämä oli pitkänhuiskea ja harteikas. Vaaleat hiukset olivat jatkuvasti pörrössä. Luokanvalvoja Nora kehotti häntä esittelemään itsensä. Poika nousi reippaasti seisomaan.
– Olen Juha-Matti Pohjanmaalta. Muutin Hämeenlinnaan, kun vanhemmat kuolivat. Asun täällä mummin ja papan luona, hän esitteli itsensä reippaasti.
– Tervetuloa. Saat tehdä saman tehtävän kuin muutkin lukukauden alussa. Kerro itsestäsi neljä asiaa, niistä kaksi totta ja kaksi ei. Muut saavat arvata.
– Soitan kitaraa, tykkään maksalaatikosta, katselen vanhoja klassikkoelokuvia, minulla on koiranpentu.
– Maksalaatikko ei ainakaan ole totta, tytöt keksivät heti.
– Eikä elokuvat?
– Väärin, mummilla on mahtava kokoelma dvd-kuvia. Niitä on kiva katsella iltaisin.
– Entä koiranpentu?
– Haluaisin kovasti, mutta pappa on allerginen.
– Soitat siis kitaraa?
– Joo, meillä oli bändi kotipuolessa. Soittelen nyt vain omaksi iloksi.
Roosa oli kuunnellut tarkkaan. Juha-Matti oli komea ja osasi soittaa. Ei hullumpaa, hän mietti. Roosa oli pannut välit poikki Simon kanssa. Hetken se oli kirpaissut. Mirri oli tullut välitunnilla juttelemaan.
– Sori Roosa, en tiedä mikä minuun meni. Ei minulla ole mitään juttua Simon kanssa.
Roosa oli nostanut leukaansa ja sanonut, että pidä hyvänäsi. Minä en siitä lurjuksesta välitä. Oikeastaan hän oli helpottunut. Seurustelu Simon kanssa oli ollut hämmentävää. He olivat välillä yhdessä, välillä Simolla oli yllättäen menoja ja Roosa sai odottaa turhaan.
Kotiin palattuaan hän tutki vaatekaappia.
– Koulussa on perjantai-iltana bileet, eikä minulla ole mitään kivaa päälle pantavaa, Roosa valitti äidille.
– Kävin Marimekon ystävämyynnissä ja ostin pinon kankaita. Katso löydätkö jonkun, josta pidät. Voin ommella sinulle paidan tai mekon, Maire sanoi.
Roosa valitsi suurikukallisen pinkin kankaan. Äiti ompeli siitä tunikan. Roosa veti jalkaansa mustat caprit ja ballerinatossut. Hän näytti mielestään hyvältä.
Koululla hän ei ollut enää varma. Kukkapaita näytti peilissä turhan värikkäältä. Mirri oli pukeutunut tiukkaan mustaan trikoopaitaan ja polvista rikkinäisiin farkkuihin. Hän oli punonut hiuksiinsa värikkäitä nauhoja. Korvissa kilisi näyttävät hopearenkaat ja kynsissä oli glitteriä. Roosan mielestä hän näytti häikäisevältä.
– Roosa, tule käymään kanssani vessassa, Mirri kuiskasi. – Pihistin isän baarikaapista vähän kossua. Otetaan huikat, hän sanoi ja tarjosi Roosalle taskumattia.
– Miten voit juoda näin kamalan makuista? Roosa irvisti ja yski.
– Se lämmittää ja saa posket hehkumaan, Mirri tiesi. – Hae buffetista pullo kokista.
Nyt Roosallekin maistui. Tyttöjen silmät olivat kirkkaat, kun he menivät juhlasaliin. Valot oli himmennetty ja diskomusiikki soi. He olivat tuota pikaa lattialla. Musiikin rytmi vei mennessään.
Kun ilta ehti pidemmälle, diskojukka soitti hitaita kappaleita. Mirri keinui ylemmällä luokalla olevan Taiston käsivarsilla. Simo katseli synkän näköisenä seinänvierustalla.
– Saanko luvan? Juha-Matti oli tullut Roosan eteen ja kumarsi. Poika tuoksui hiusvoiteelle. Hän oli sukinut Brylcremin avulla kurittomat kiharansa päätä myöten.
– Mummi pakotti, hän nauroi ja pörrötti hiuksiaan.
Roosaa huimasi. Poika osasi tanssia ja vei varmoin ottein. Roosa oli käynyt Åke Blomqvistin tanssikurssin. Heidän askeleensa sopivat yhteen. Useimmat Roosan luokkatoverit vasta tapailivat tanssiaskeleita.
Nora ja Kimmo olivat valvojina. Epäkiitollinen tehtävä kaatui useimmiten nuorimpien opettajien vastuulle.
– Tuletko Nora pyörähtämään kanssani? Ei kai se ole opettajiltakaan kiellettyä huvia, Kimmo kysyi.
– Tulen toki. Näytetään vähän mallia.
Nora oli notkea ja hänellä oli rytmi veressä. Kimmo pyöritteli häntä vauhdikkaasti. Koululaiset taputtivat opettajien esitykselle. Nora oli huomannut, että Kimmo seurasi illan mittaan tiiviisti katseellaan Mirrin tanssia. Tyttö oli kieltämättä illan kaunotar.
Valomerkki tuli nuorten mielestä turhan aikaisin. Nora ja Kimmo henkäisivät helpotuksesta, kun he lukitsivat koulun ovet.
Nuoret olivat käyttäytyneet hyvin. Valvojat olivat katselleet läpi sormien, kun yläluokkien pojat olivat käyneet pihalla tupakalla. Lievä alkoholin tuoksu oli leijaillut salissa, mutta sille he eivät voineet mitään. Kimmollakin oli taskumatti. Nora haistoi viskin hänen hengityksessään.
– Kerrotaan maanantaina opettajahuoneessa, että kaikki meni hienosti. Niin kuin menikin, Kimmo ehdotti. Nora nyökkäsi.
Roosa hämmästeli, kun äiti tamppasi pihalla mattoja. Sunnuntaina. Hänhän oli tampannut ne jo eilen. Pöly lensi. Isä istui verannalla ja luki sanomalehteä. Hän meni aina ulos, kun piti miettiä asioita. Roosa istui viereen. Isä ei puhunut mitään. Olkoon mörökölli.
Roosa otti pyörän ja ajoin soratietä läheiseen puistoon. Etukumi oli melkein tyhjä. Pyörä lonksui. Hän näki penkillä halailevia nuoria. Muisto eilisistä bileistä kutkutti. Mikähän äidillä ja isällä oli? Yleensä he olivat hyvissä väleissä. Roosa muisti, että isä oli moittinut äitiä rahojen tuhlaamisesta. Tämä oli ostanut uudet verhot. Isän mielestä vanhat olivat vielä ihan hyvät.
Kun Roosa palasi, lettujen tuoksu tuntui pihassa asti. Isä oli syönyt jo vadillisen. Hänellä oli sokerinmuruja viiksissä.
– Tule syömään, säästin sinulle muutaman ennen kuin isäsi ehti syödä kaikki, äiti kehotti.
Roosa ilahtui, kun äiti oli ajatellut häntä. Hän ei kuitenkaan halunnut istua pöytään vaan otti letut mukaan omaan huoneeseensa ja pihisti kaapista purkin mansikkahilloa. Hän kaivoi päiväkirjan esiin patjan alta ja kirjoitti.
Minulla oli ihana ilta. J-M on suloinen. Halasi minua, kun bileet loppuivat. Olisin halunnut tanssia pitempään. Nora ja Kimmo komensivat kaikki ulos heti valomerkin jälkeen. Epäreilua. J-M kuiskasi, että haluaa seurustella kanssani. Taisin punastua. Jäi hyvä mieli. Ehkä suostun.
Raparperit putkahtivat maasta kevätsateiden myötä. Lissu oli poikennut Mairen luo. Pienen puutalon pihapiiri oli kuin sadusta. Omenapuut olivat nupulla ja nurmikko sinisenään scilloja.
– Oletko istuttanut hernettä tuohon seinän viereen? Lissu kysyi.
– Kyllä vain, hajuhernettä. Se kukkii värikkäästi ja tuoksu on huumaava.
Keittiössä tuoksui kotoisalle. Emännän posket punoittivat, kun hän veti uunista raparperipiirakan.
– Näyttää hyvältä, Lissu sanoi vesi kielellä.
– Odota hetki, annetaan sen vähän jäähtyä. Maistuuko sinulle lasillinen siideriä?
– Ehkä tämän kerran. On niin kuuma päivä, Lissu myöntyi muka vastahakoisesti.
– Tunsin tuonne takapihalle asti piirakan tuoksun.
Tauno tuli käsiään pyyhkien paikalle. Lissu henkäisi ihastuksesta, kun Maire toi hänelle hetken kuluttua aimo palan piirakkaa. Hän oli valellut vaniljakastiketta päälle.
– Saisinko reseptin? Minulle on tulossa vieraita. Tällaista kehtaa tarjota vaikka kuninkaalle, Lissu sanoi.
– Tämä on isoäitini salainen resepti. Olen luvannut pitää sen perhepiirissä. Mutta käy katsomassa Marttojen sivuilta. Sieltä löytyy hyviä ohjeita.
Siihen Lissun oli tyytyminen. Häntä harmitti, sillä piirakassa oli hieno makuvivahde, jota hän ei tunnistanut. Hän kiitti ja ilmoitti jatkavansa matkaa, vaikka oli haaveillut mukavasta rupattelutuokiosta. Eihän siitä mitään olisi tullutkaan, kun Mairen mies oli paikalla.
lähettäjä: noranora@gmail.com
vastaanottaja: miranda@gmail.com
otsikko: hullaantunut, minäkö?
Et ikinä usko, että minä olen ihastunut, rakastunut, hullaantunut, hullu! Et ikinä usko, että ihastukseni kohde on rehtori Aimo. Sanoit häntä lutuseksi. Hän on oikea nallekarhu. Iso ja lämmin. Entiset poikaystävät olivat kaikki enemmän tai vähemmän hurmaavia hulttioita. Nyt huomaan, että olen tietämättäni kaivannut turvallista kainaloa.
Tulevaisuus kuitenkin arveluttaa. Koulussa opettajatoverit katsovat vinosti. Ovat tietysti huomanneet, että Aimo viihtyy seurassani liiankin hyvin. Kerroit joskus, että tunnet ennustajan. Voisiko käydä tapaamassa häntä? Minulla on outo tunne, ettei tämä ole todellista.
lähettäjä: miranda@gmail.com
vastaanottaja: noranora@gmail.com
otsikko: mama maddalena on mahtava
Hei Nora ja onnea. Eräs työkaverini sanoi aikoinaan, ettei voi tietää kuka kenellekin kirkastetaan. Luulin, että Aimo on sinulle aivan liian kesy. Siinä olet oikeassa, että hän on vanhan kansan rehti mies. Luotettava ja taitaa olla varakaskin.
Kysyit ennustajasta. Mama Maddalena on hyvä ystäväni. Hänet tapaa kesäisin Hämeen keskiaikamarkkinoilta. Tai festivaalilta, nimihän on päivitetty. Ihmettelen mistä syystä. Mama antaa ennustuksia myös kotonaan. Soita hänelle, netistä löydät yhteystiedot. Kerro terveisiä. Tarotkortit lupasivat minulle matkan ja seikkailuja. Niitä on riittänyt. Lue seuraavasta MeSinkut lehdestä tuoreimmat kuulumiset.
Miranda, vauhdissa
