KIRJE Naisten Päivän pääorganisoijalle 2009

Ninnukka, hei

Anteeksi, etten vastannut heti. Oli tätä loma-aikaa ja muuta.

Naistenpäivätapahtuman ohjelmasuunnitelmaa katsellessani totesin, että taidan olla kanssasi vähän eri linjoilla. 19.2. ilmestynyt kirjani NÄYTTÖIHOT ei taida temaattisesti sopia päivän muuhun ohjelmaan.

Minulle Kansainvälinen Naisten Päivä tarkoittaa sitä, että päivän juhlinnassa korostuu tasa-arvoisuus, yhteisyys, ylpeys omasta kykenemisestä – ja toisen.

Ensimmäiset viettämäni naistenpäivät ovat olleet naistenkeskisiä solidaarisuustapahtumia, naisten yhteisyyttä korostavia, yhteiskunnallishenkisiä kulttuuripäiviä. Totta kai myös iloista yhdessäoloa, naisten saavutuksista riemuitsemista, ylpeyttä naisena olosta ja naisen osaamisesta.

Taannoin ulkomailla juhliessani kaikenväriset naiset lahjoittivat toisilleen keltaisen mimosankukan avittamina tietoa ja tunnetta, että me naiset pystymme, osaamme, olemme ylpeitä omasta osaamisestamme. Naiset ovat oman elämänsä subjekteja, eivät objekteja.

Nykyisin naisasioissa on monissa asioissa menty taaksepäin. Esim. netti mahdollistaa naisten halventamisen ja ignoroinnin ihan surutta. Naisvihaakin näen ajassamme. Sitä eivät levitä yksin miehet, vaan myös monet naiset (nuorehkot?) ottavat itsestäänselvyyksinä kohdalleen tulleen henkilökohtaisen hyvän, jopa muita naisia väheksyen ja henkisesti mukiloiden.

Media on jo pitkään opettanut naisia lähestymään naiseutta ikään kuin ulkoapäin: kuorta arvioiden ja hinnoitellen, kroppaa stailaten ja nahkaa tuunaten. Moni nainen luo itsestään jonkinlaista tilataideteosta, jossa ei saa olla roikkuvia osia eikä henkilökohtaisia ryppyjä tai poimuja.

Paitsi tietysti, JOS epäonnistuminenkin voidaan muokata ura- tai parisuhdemarkkinoille otolliseen näyttökuntoon.

Se, että teidän naistenpäivätapahtumanne keskittyy mieskuorolauluun, fitnessiin, tekokynsiin, kehon muokkaukseen ja vielä MIEHEN pitämään puheeseen naisille (ylistämällä alista!), herättää minussa vastahankaa.

Tämä tuote-esittämisen idea on ihan sama kuin missä tahansa marketissa joka päivä. No joo, Anna Kortelainen taisi kirjoittaa, että marketit ovat naisten olohuoneita.

Mutta koska en ole erityisen auktoriteettiuskoinen, tässäkin ajattelen omalla tavallani.

Minulle naisten (isot) saavutukset eivät ole tyhjää sanahelinää.

Ymmärrän Naisten Päivän merkityksen toisin. En sano, että ymmärrän paremmin, sanon: toisin.

Ajattelen juhlinnan syiksi ja aiheiksi naisten isoja ja pieniä saavutuksia. Mieleeni luiskahtavat Miina Sillanpää, Minna Canth, Helvi Sipilä, Elisabeth Rehn, Riitta Uosukainen, Leena Palotie, Tarja Halonen, eduskunnan ja valtuustojen naiset & se lukuisa joukko nimettömiä naisia, jotka ovat marssineet rohkeasti ja pelkäämättä TEKIJÖINÄ ja OSAAJINA yhteisöissään.

Joten eipä ensimmäisenä naistenpäivästä mieleeni juolahtanut kynsien viilaus, hiuspidennykset, personal trainerit tai meikkivinkit.

NÄYTTÖIHOT pyrkii RIISUMAAN naista myyteistä ja stereotypioista, ihan vereslihaan asti. Ja samalla novellieni naiset oppivat, että elämisen keinot ovat monenlaiset, kullakin naisella omansa mutta yhteisyydessä.

Arvelen, ettei kirjani ole oikeassa ympäristössä yhteisönne naistenpäivätapahtumassa. Kirjani potentiaalinen lukijakunta on oletettavasti toinen kuin naistenpäivätapahtuman tuote-esittelyihin tulevien naisten.

Mutta kukapa naisista koskaan tietää!

Kirjani pohjalta olisi kyllä saanut vaikka hyvän teatterilaisten esityksen: yksi tai kaksi naista monologina tai dialogina lukemassa ripeitä naisten tarinoita tai osia niistä.

Yritetään, Ninnukka, toisella kerralla uudelleen. Mene tiedä, milloin natsaa.

Hyvää alkanutta kevättä Sinulle.

– Liisa Keitaanpää