Kansainvälisenä Naistenpäivänä 2009
KIRJE Naisten Päivän pääorganisoijalle 2009
Ninnukka, hei
Anteeksi, etten vastannut heti. Oli tätä loma-aikaa ja muuta.
Naistenpäivätapahtuman ohjelmasuunnitelmaa katsellessani totesin, että taidan olla kanssasi vähän eri linjoilla. 19.2. ilmestynyt kirjani NÄYTTÖIHOT ei taida temaattisesti sopia päivän muuhun ohjelmaan.
Minulle Kansainvälinen Naisten Päivä tarkoittaa sitä, että päivän juhlinnassa korostuu tasa-arvoisuus, yhteisyys, ylpeys omasta kykenemisestä – ja toisen.
Ensimmäiset viettämäni naistenpäivät ovat olleet naistenkeskisiä solidaarisuustapahtumia, naisten yhteisyyttä korostavia, yhteiskunnallishenkisiä kulttuuripäiviä. Totta kai myös iloista yhdessäoloa, naisten saavutuksista riemuitsemista, ylpeyttä naisena olosta ja naisen osaamisesta.
Taannoin ulkomailla juhliessani kaikenväriset naiset lahjoittivat toisilleen keltaisen mimosankukan avittamina tietoa ja tunnetta, että me naiset pystymme, osaamme, olemme ylpeitä omasta osaamisestamme. Naiset ovat oman elämänsä subjekteja, eivät objekteja.
Nykyisin naisasioissa on monissa asioissa menty taaksepäin. Esim. netti mahdollistaa naisten halventamisen ja ignoroinnin ihan surutta. Naisvihaakin näen ajassamme. Sitä eivät levitä yksin miehet, vaan myös monet naiset (nuorehkot?) ottavat itsestäänselvyyksinä kohdalleen tulleen henkilökohtaisen hyvän, jopa muita naisia väheksyen ja henkisesti mukiloiden.
Media on jo pitkään opettanut naisia lähestymään naiseutta ikään kuin ulkoapäin: kuorta arvioiden ja hinnoitellen, kroppaa stailaten ja nahkaa tuunaten. Moni nainen luo itsestään jonkinlaista tilataideteosta, jossa ei saa olla roikkuvia osia eikä henkilökohtaisia ryppyjä tai poimuja.
Paitsi tietysti, JOS epäonnistuminenkin voidaan muokata ura- tai parisuhdemarkkinoille otolliseen näyttökuntoon.
Se, että teidän naistenpäivätapahtumanne keskittyy mieskuorolauluun, fitnessiin, tekokynsiin, kehon muokkaukseen ja vielä MIEHEN pitämään puheeseen naisille (ylistämällä alista!), herättää minussa vastahankaa.
Tämä tuote-esittämisen idea on ihan sama kuin missä tahansa marketissa joka päivä. No joo, Anna Kortelainen taisi kirjoittaa, että marketit ovat naisten olohuoneita.
Mutta koska en ole erityisen auktoriteettiuskoinen, tässäkin ajattelen omalla tavallani.
Minulle naisten (isot) saavutukset eivät ole tyhjää sanahelinää.
Ymmärrän Naisten Päivän merkityksen toisin. En sano, että ymmärrän paremmin, sanon: toisin.
Ajattelen juhlinnan syiksi ja aiheiksi naisten isoja ja pieniä saavutuksia. Mieleeni luiskahtavat Miina Sillanpää, Minna Canth, Helvi Sipilä, Elisabeth Rehn, Riitta Uosukainen, Leena Palotie, Tarja Halonen, eduskunnan ja valtuustojen naiset & se lukuisa joukko nimettömiä naisia, jotka ovat marssineet rohkeasti ja pelkäämättä TEKIJÖINÄ ja OSAAJINA yhteisöissään.
Joten eipä ensimmäisenä naistenpäivästä mieleeni juolahtanut kynsien viilaus, hiuspidennykset, personal trainerit tai meikkivinkit.
NÄYTTÖIHOT pyrkii RIISUMAAN naista myyteistä ja stereotypioista, ihan vereslihaan asti. Ja samalla novellieni naiset oppivat, että elämisen keinot ovat monenlaiset, kullakin naisella omansa mutta yhteisyydessä.
Arvelen, ettei kirjani ole oikeassa ympäristössä yhteisönne naistenpäivätapahtumassa. Kirjani potentiaalinen lukijakunta on oletettavasti toinen kuin naistenpäivätapahtuman tuote-esittelyihin tulevien naisten.
Mutta kukapa naisista koskaan tietää!
Kirjani pohjalta olisi kyllä saanut vaikka hyvän teatterilaisten esityksen: yksi tai kaksi naista monologina tai dialogina lukemassa ripeitä naisten tarinoita tai osia niistä.
Yritetään, Ninnukka, toisella kerralla uudelleen. Mene tiedä, milloin natsaa.
Hyvää alkanutta kevättä Sinulle.
– Liisa Keitaanpää
Upea rehellinen kirjoitus Liisa, kiitos että jaoit! Odottelin lukiessani juuri kynsilakan kuivumista ja aloin miettiä koko kaunistautumisen merkitystä. Miksi ja kenen takia laitan punaista lakkaa, itseni piristykseksikö vaiko kenties huomion herättämiseksi? En tiedä mutta aion miettiä asiaa.
Eikös suurin osa naisista edelleen sano, että käy kampaajalla ja manikyyrissä ja ostaa yhä uusia mekkoja ja meikkejä ITSENSÄ VUOKSI! Itsetunto nousee peilin edessä seistessä. Kun me ollaan flikkojan kanssa oltu oikein hurjia, olemme ihoväreillä maalanneet kroppamme pukeisiin. Minun sukseeni on ollut nimeltään “Roikkuvat ruusutarhat”.
Tuota noin, Liisa, minun mielestäni kampaajalla käynti ja manikyyri nostattaa itsetuntoa, koska ajattelee että silleen huoliteltuna hoideltuna, rasvattuna ja parfymoituna on paremmin muiden kanssaihmisien mieleen tai että ne muut ajattelee minusta paremmin. Elikkä vaikka kuinka sanoisi että IHAN ITSENI VUOKSI niin ei se oikein aina pidä paikkaansa. Tarkasti otettuna. Viimeiksi taisin käydä manikyyrissä ja kampaajalla pari vuotta sitten, häiden alla. Ajattelin kyllä sitä vihkijää ja todistajia (omia lapsiani) ettei niiden tarvitsisi hävetä mammaa.
Ulkomailla käydessäni (kehitysmaissa, missä palvelut ovat hyvät ja hinnat murto-osan siitä mitä täällä joutuisin maksamaan) otan het ensimmäiseksi manikyyrit ja pedikyyrit jne. ihan pelkästään sen takia että on niin mahtava tunne kun paapotaan ja hemmotellaan, hierotaan ja kuoritaan; tekee hyvää paitsi kropalle myös sielulle.
PM, minä taidan olla pikkuisen huithapeli näissä tuunausasioissa. Miten milloinkin. Minun itsetuntoni ei nouse eikä laske vaatteiden, kampausten tai meikkien mukaan. Ei se ole mitenkään periaate; olen liian laiska pelaamaan voiteiden ja maalien parissa. Maalaan mieluummin isompia pintoja 😉
Joskus jossakin – ulkomailla kuitenkin – kompastuin kampaamon rappuun. Reippaasti astuin sisäpuolelle. Pyysin, että rouva leikkaisi kaikki karvat päästäni, siis kaikki. Ei meinannut millään uskoa, että siis … ihan kaljuksi … Kätevää niissä oloissa. Tarpeen tullen suihkua ja huivi päälaelle tötteröksi.
Ihan selvää on, että juhliin pukeudun siististi eli otan kuin otankin läsnäolijoiden viihtyvyyden huomioon. Mutta ihan siitä en tainnut kirjeessäni kutsujalle puhuakaan.
Mutta kesäksi olen luvannut kustantaa koko lähisuvulle kolmipäiväiset kemut kylpylässä. Ei erityistä syytä. Mutta silloin voisinkin yllättää jälkikasvun muuttumisleikilläni! Mietin. Sain idean, PM, innoitit minut.