Vesi valuu kasvoilleni

peittää minut

 

Uppoudun veteen ja olen turvassa

Olen turvaton

 

Menen veteen

En hauko henkeä

On uppouduttava

Veden paine peittää jotakin minussa

 

En ole kokenut monsuunisadetta

En tiedä monsuunin mieltä

Kirjailijan tarinoissa joen penkere on vaara

Lapsi hukkuu äiti ui huoltaja näkee ei enää vastausta

 

En ole ollut hukkumaisillani

Suojaan itseäni vedellä

Onko jokainen yritys hengittää toisin kuin

odotetaan kapinaa

 

Vedessä paine hengittää puolestani

Olen kokenut miltä tuntuu kun

ei voi hengittää

 

Kivi tarvitsee katsojan tullakseen nähdyksi

Vesi ei tarvitse

Vedestä tulee naamio kivestä peili, jossa

vilahtaa halu

 

Ikuiset kasvot oudot

Tunnistettavat

 

Vedessä naamio on itse veden pinta,

jonka läpi kasvot

vasta ilmestyvät

Vesi vie

jotakin muuttuu

 

Näytän mistä raosta katson

Voiko suojautuja liittyä siihen

mikä vihaa haavoja

 

Entistä elävämmän ja paljaamman

Olen avoin kaikille, jotka ylittävät polkuni

Kaipaan merkittävintä, mutta muistan sen

huutavana

mitä ei peitetä

 

En ole kivettynyt, mutta katsooko kukaan

vesi ja minä

säilytämme omat jännitteemme

voin upota siihen tai antaa sen valua

 

Mitä vesi tuntee

pelon ja rentoutumisen rantamaalla

 

Muuttuuko vesi hiljaiseksi vaatimukseksi

ettei kukaan saa vuotaa näkyville.

Mitä kivi silloin sanoo

 

Ruoste, sammal, halkeava kivi, sulava lumi

mikään pinta ei jää

naamiokin ruostuu

 

Spiraali kietoo muistin, haavan, luonnon ja ihmisen

mahdottomuuden yhteen

Palaan veteen

Jähmeä valuu minusta sateena

 

Photography @Sara MacHaffie