[julkaistu alunperin 9.11.2021] Olipa kerran kuningas, jolla oli kaksi poikaa. Ikäeroa pojilla oli yli kymmenen vuotta. Kuningattarelle he molemmat olivat rakkaita. Kuningaskin piti pojistaan, mutta enemmän kuitenkin vanhemmasta. Vanhempi poika oli karski, voimakas ja ulospäinsuuntautunut niin että osasi lohkoa hyviä …
Tapasin hänet Taivaansinisellä niityllä.
Mies tuli vastaani polkua jota reunustivat turkoosinväriset vuoriston unikot. Tunnistin hänet jo kaukaa, hänen pronssinvärinen ihonsa, vedenväriset silmänsä ja musta tukkansa, lyhyt, sopusuhtainen lihaksikas urheilijan vartalo.
– Mamma Maria!
– Miten tunnistit minut, emmehän ole koskaan …
Tämä on psyyken sisäinen teatteri, jossa abstraktit voimat ja esiintymishaluinen ihmisyys marssivat Allas Sea Poolin pohjalle vajonneessa Hakaniemen hallissa. Se osoittelee ystävyyttä muinaismuistona, jota kukaan ei osaa lukea.
LAVASTUS Keskellä pieni gluteeniton kahvikoju: tiski, kaksi kahvikuppia, käsin kirjoitettu kyltti: “VEGAANINEN …
Lue koko tekstiHaavoittuva ilma on kaunista,
vaikka tuli tekeekin siihen reikiä,
heikentää fokusta.
Gravitaatiopisteen reviirillä
voi eritellä kaiken, jos haluaa.
Mutta silloin aamut ehtivät lakata katsomasta.
Toivoo, että ylhäällä olisi muitakin,
onnen ympärille palanneita.
Katsoo ympärilleen ilman tietoa menneistä laaksoista,
Katsoo liian …
Lue koko tekstiTuon poloisen pää meni kotosalla äkkiä niin pyörälle, että kun hattyhyllyt ja tiskiharjat lähtivät tanssimaan hänen silmissään, tunsi hän lopulta roikkuvansa uuninreunasta.
Nainen oli melko pitkä, hieman ujon mutta älykkään oloinen ja herkkäsilmäinen. Hänellä oli tuuhea ruskea tukka joka pörrätti …
Lue koko tekstiOdotimme selleissämme, että he tulevat noutamaan.
Olimme idealisteja ja aktivisteja.
Koska olen Claude Cahun, queer-surrealisti, kuvasin kaiken mitä näin natsivankilassa. Piirsin sellimme tupakka-askin kanteen. Kuvasin, miten vankien kirjeenvaihto tapahtui. Kirjoitin tarkoin, miten natsit kohtelivat omia vankejaan. Kuvasin myös sen, miten …
Lue koko tekstiSisäinen Aalto (Kohti Sitä, Mikä Olen)- kunnianosoitus Goethelle:
Kuljen mutkikkaita polkuja suljettujen silmieni takana.
Mielen tyyneys, jota vuolee ihmisen levottomuus.
Olen mikä olen, olin mikä olin; olenko näiden välissä jotakin.
Aalto sortuu rantaan, ja minä olen siinä aallossa.
Kuulen tyrskyt, …
Lue koko tekstiHuomista en voi tavoittaa,
liian kaukana aina se on,
minut aika eteenpäin kuljettaa,
mutta huominen,
se on tavoittamaton.
Vaikka säteet nousevan päivän,
ajatuksiani valaista jo voi,
sen todeksi nähdä saan käyvän,
vasta kun yö valossa vaikeroi.
Ja nyt …
Lue koko tekstiKunnianosoitus runoilija Helvi Juvoselle
***
Minä siirtolohkare
emokalliosta lohjennut
(hän kirjoitti)
jään kauas kantama
jään jättämä
olen metsässä yksin,
olen outo.
***
Surun äkkinäisyys, loukkaukset ulkoa, yksin .
Minä jolla ei näemmä ole aikaa toipua, mutta jossa on kaikki aika.…
Aurinko, joka iltapäivällä oli tullut esiin pilvipeitteen takaa, kultasi taivaan raatihuoneen takana kävellessäni saunalta yläpihalle. Puutarha oli aina ollut niin äitini kuin isoäitinikin silmäterä. Mitä tahansa sinne istuttikin, saattoi olla varma siitä, että se kasvoi, kukki ja tuotti satoa.
Vielä …
Lue koko teksti