Tämä on psyyken sisäinen teatteri, jossa abstraktit voimat ja esiintymishaluinen ihmisyys marssivat Allas Sea Poolin pohjalle vajonneessa Hakaniemen hallissa. Se osoittelee ystävyyttä muinaismuistona, jota kukaan ei osaa lukea. 

LAVASTUS Keskellä pieni gluteeniton kahvikoju: tiski, kaksi kahvikuppia, käsin kirjoitettu kyltti: “VEGAANINEN / DECAF / ERITYINEN” (sanat päällekkäin, osin ristissä). Leivokset ovat kuivia, mutta niistä saa vatsanväänteitä. Ilmassa leijuu näkymättömiä oviaukkoja, jotka paukkuvat. 

HENKILÖT   

• SUBJEKTI, PIENENTYVÄ – toimii vasemmassa todellisuudessa. Ei näe eikä kuule muita.
• SUBJEKTI, KÄSITE – toimii oikeassa todellisuudessa. Ei näe eikä kuule muita.
• EGO – mahtipontinen merkityksen kantaja, tarvitsee yleisön.
• KOMENTAJA (ALITAJUNTA) – halujen liike, impulssi, vapautuva voima.
• SUPEREGO-KUORO – kreikkalais-aikakoneellinen lesbokuoro: tinkimättömän ryhdikkäitä 1930-luvun tyttöpartiojohtajia pilleineen, yksi ruumis, rytmi, mutta moninainen moraalihymni, jossa on paljon intoa ja himoa.
• VEIJARIENKELI – nopea, ilkikurinen, väärin ajoitettu ilmoittaja; pyyhkäisyn post-Goethelainen mestari, jolla ei ole omaa tahtoa. 
• Subjektien kosketuksen sulautuma. 
• RADIO / HELVI JUVONEN – näkymätön, älykäs, vaatimaton, mutta herkeämätön rakkauden kuuluttaja. Hän todellakin tahtoo.  

KOHTAUS I: DECAF-MURHA   

(SUBJEKTI, PIENENTYVÄ ja SUBJEKTI, KÄSITE istuvat vastakkain kahvikojulla. He tuijottavat ohi toistensa omiin todellisuuksiinsa. Kolmekymmentäkaksi vuotta hiljaisuutta tiivistyy kahteen kuppiin. Liikkeet toistuvat molemmilla, eri aikaan.)   

SUBJEKTI, PIENENTYVÄ: (Ääni kuin haudan takaa) Minä tilaan toisen decafin. En halua herätä.   

SUBJEKTI, KÄSITE: (Katsoo ohi) Minä juon sen, mikä ei muistuta mitään.   

SUPEREGO-KUORO: (Tyttöpartiojohtajat viheltävät pilleihinsä rytmikkäästi) Raja! Sääntö! Viite! Älä tapa! Tapaa ne, joilla on valtaa! Ole kohtelias! Älä ryystä! Ole hiljaa! Lue enemmän! Vaali ja rakasta! Opi taitoja! Kohtaa! Mene tutustumiskäynnille tehtaaseen!  

EGO: (Nousee kojun päälle mahtipontisesti, levittää kätensä, ojentaa kurkkutorvensa) Katsokaa minua! Tämä on merkityksellistä! Tämä ystävyys on suuri kertomus! Minä kannan tätä muistoa kuin kruunua!   

KOMENTAJA (ALITAJUNTA): (Liikkuu pöytien alla ja uiskentelee hallin pylväiköissä. Murisee kojun alta) Valetta. Se keräilee jäännöksiä.  

VEIJARIENKELI: (Sukkuloi hahmojen välissä, pyyhkäisee tiskiä liinalla, joka jättää jälkeensä hohtavaa ainetta) Hups! Pyyhkäisy! Goethelainen väärinkäsitys! Nyt te ette näe toistanne lainkaan! Täydellinen suoritus!   

KOHTAUS II: MUSEOESINE JA MURHA   

(SUBJEKTI, PIENENTYVÄ nostaa kätensä, muttei kosketa KÄSITE-SUBJEKTIA. Hänen sormensa porautuvat tyhjään ilmaan) 

SUPER-EGOKUORO (Tkee kurinalaisia marssiliikkeitä.)   

SUBJEKTI, PIENENTYVÄ: Tämä ystävyys… Käyn katsomassa sitä. Sanon sille: ”Oletpa sinä hauska.”   

SUBJEKTI, KÄSITE: Olen hahmo, joka tilaa decafin. Se on minun tapani olla tappamatta sinua.   

RADIO / HELVI JUVONEN: (Särisee uima-altaan syvyyksistä) Rakastaa on tahtoa nähdä. Mutta te olette valinneet marssirytmin. Se on helpompaa kuin siirtolohkareena olo.  

EGO: (keikistelee)  

KOMENTAJA: (Syöksyy esiin, kaataa decafin EGON kurkkuun) Riittää! Tämä mahtipontisuus raastaa minua! Sinä esität ystävyyttä!   

(Decaf täyttää EGON liialla merkityksellä. EGO hajoaa gluteenittomiksi muruiksi tiskille. Egon mureneminen tapahtuu ruumiin tasolla, ei näyteltynä kuolemana) 

SUPEREGO-KUORO (Huutaa hätääntynyttä hymniä, mutta heidän pillinsä täyttyvät vedellä ja he vaipuvat ekstaasiin)   

KOHTAUS III: HARRAS FINAALI   

(Hakaniemen hallin pylväät murtuvat. Vesi väistyy. Horisontti muuttuu verisen punaiseksi. Kojun paikalle nousee massiivinen SIIRTOLOHKARE. Se hehkuu sisäistä lämpöä.)   

VEIJARIENKELI: (Viimeinen pyyhkäisy) Kaikki poissa! Vain irtautunut jää!   

KOMENTAJA: (Polvistuu lohkareen juurelle, missä mustasta mullasta nousee OUTO SIENI) Tervehdys, tajunnan alin muoto. Sinä et vaadi selityksiä.    

SUBJEKTI, PIENENTYVÄ: (Nojaa lohkareeseen, tärisee) Sen pinta on lämmin.   

SUBJEKTI, KÄSITE: (Painautuu lohkareen toiselle puolelle) Miksi ei tätä pyyhkäisty.   

SUBJEKTI, PIENENTYVÄ: (Kuiskaus) Laskekaa minut irti. En jaksa enää puhua.  

SUBJEKTI, KÄSITE: Älä sano muuta. Se on jo sanottu. Kaikki sanat on jo käytetty.   

(Hahmot kietoutuvat toisiinsa siirtolohkareen ympärillä. He eivät tiedä toisistaan, mutta tuntevat saman jännitteen.)  

SUPEREGO-KUORO (hengittää samaan tahtiin, jonkun pilli sirisee) 

KOMENTAJA (ääni on kunnioittava, hän puhuu kuin kissalle) Minä olen ainoa, joka ei eroa. Minä en tunne museota enkä veijarienkelin kieltä.  

KISSA (astelee näyttämölle. Pysähtyy. Se asettuu toisen SUBJEKTIN kylkeen. Toinen jää yksin. Kukaan ei reagoi, eikä tähän valintaan ole scorea) 

RADIO / HELVI (äärimmäisen kirkas) Kauppahalli oli vain pinta. (tauko) Tämä on varasto. Nyt seuraa mainos. (Hallin katto aukeaa.) Kirjoitus alkaa: vapahdus itsen armeijasta. 

LOPPU: mitään ei ratkaista.