Sanojen lähteiltä kirjojen mereen
Avioliittotarina
kokoelmasta NÄYTTÖIHOT
Kivet rouskuivat paljaissa jalkapohjissa kuin hutera kevätjää. Lopun matkaa kuljin metsiä pitkin. Miten tienvarsilaisille olisi selittänyt, kun miehen nainen tulee metsästä ilman kenkiä. Eikä edes marja-aika; tai että olisi hätäpäissään miehen hukkaan mennyttä metsästyskoiraa ollut huutelemassa. Että …
Lue lisää ja kommentoi
Nainen istuu lootusasennossa kädet rennosti polvien päällä, silmät suljettuina. Mieli on seesteinen ja ajatus kirkas. Maa väreilee päivän aikana kertynyttä lämpöä.
Naisen elämä romahti vain muutama viikko sitten. Siksi onkin uskomatonta, miten kevyeltä hänestä nyt tuntuu. Painajaisen keskellä ajatukset olivat …
Lue lisää ja kommentoi
Pienen koivumetsän keskellä seisoo vanha puukirkko, jonka avoimet etuovet kutsuvat sisääntulijaa. Astuessaan varjoisan eteisen läpi kirkkosaliin kulkija huomaa, miten kesäinen tunnelma jatkuu kirkossakin. Kuusjärven kirkko on pienuudestaan huolimatta avaran tuntuinen. Suurista ikkunoista paistaa aurinko, jonka säteet siivilöityvät kirkon vierellä olevien …
Lue lisää ja kommentoi
Tuulenpuuska painoi toimistohuoneen isoa ikkunaa ja ryöpsäytti sadetta lasiin. Sanni keskeytti tietokoneensa naputtelun ja vilkaisi ulos, huokaisi syvään. Ulkona oli harmaata ja märkää, ankeaa ja kylmää. Kesäloma alkaisi muutaman päivän kuluttua ja lähipäiviksi oli luvassa pelkkää sadetta. Kesäkuussa oli ollut …
Lue lisää ja kommentoi
– Onko minulla toivoa? nuori rastahiuksinen mies kysyi Mama Maddalenalta. Mama häkeltyi. Hän oli oppinut kääntämään tummasävyiset tarotkortit varoituksen sanoiksi. Poika oli nostanut Tornin. Mama oli selittänyt, että poika oli keskellä äärimmäisen intensiivistä muutostapahtumaa.
– Horuksen silmä kortin ylälaidassa kuvaa …
Lue lisää ja kommentoi
Sarjasta MAANISIA MONOLOGEJA 2
Rakkaani sanoi itseään Isä Jumalan Pikkulintuseksi ja lävisti korvansa ja pippelinsä. Sen täytyi sattua, helvetisti sattua, mutta uskoon kuului kivuliaisuus, ei kärsimätön usko Taivaaseen ja Helvettiin. Toisessa korvalehdessä hänellä kiikkui hopeisia lintuja, sielulinnut, laululinnut.
Auliisti …
Lue lisää ja kommentoi
Paljaat sormet
sellon kielillä;
pehmeät napsahdukset
kuin kesäsateen pisarat
rauhallisesti putoavat
yksi kerrallaan
kukin erilainen
ainutlaatuinen
kattoon, ikkunaan –
Tartut käteeni,
väreet kipuavat suoniani
kuin aikataulujaan kiinni kurovat junat
Mihin orkesterit katoavat
konserttien jälkeen?
Lue lisää ja kommentoi
Kun äiti päätti rakastaa
tätä poikaa
hän muotoili savesta
tämän kaksoisolennon.
Hän vaivasi siihen
auringon valon, sen hiuksiin.
– Loista, äiti sanoi, sillä nuoret
pojat liian nopeasti
lipuvat valosta pimeyteen.
Lopulta hän kuitenkin päätti
tutustuttaa pojan yöhön.…
Lue lisää ja kommentoi
Työkaveri pyysi minut kävelylle, mikä oli hyvin epätyypillistä. Ajattelin asiaa liikunnalliselta kannalta. Mikä ettei! Oli maaliskuun pahin rospuuttokeli, joten puin lämpöeristeeksi mohairlangasta kudotut pitkikset ja Sokoksen alelaarista hankkimani lämpöpaidan. Päälle vedin tuulipuvun.
Mies odotti kadunkulmassa, naputteli kenkänsä kärjellä ränniä. Rännikourussa …
Lue lisää ja kommentoi
Hilkka oli rakastunut. Hänen silmänsä suorastaan sädehtivät. Hilkka, Liisa ja Mama Maddalena istuivat Café Laurellilla. Heillä oli kahvikupit ja perunaleivokset edessään. Hilkka puhua pulputti.
”Opettajamme Tommi on mahtava. Kehuu meitä oppilaista, miten hienosti olemme edistyneet.”
Liisaa hymyilytti. Hän ei ollut …
Lue lisää ja kommentoi
Miranda oli avannut postiluukusta pudonneen vaaleansinisen kirjeen. Hän purskahti itkuun. Ne olivat ilon kyyneleitä. Miten kauan siitä olikaan, kun hän oli tuntenut itsensä vapaaksi.
Miten voin ilahtua näin mielettömästi kirjeestä, jonka tekstissä Manolis ilmoittaa jättävänsä minut, sillä en ole …
Lue lisää ja kommentoi
Pili oli kyllä joskus viikonkin teillä tietymättömillä, vaikka sitä ei aivan viime aikoina ollut tapahtunut. Liikematkoja, hän sanoi, mutta muisti kyllä kertoa asiasta aina etukäteen. Aluksi minä uskoinkin. Hänhän oli myyntiedustajana barcelonalaisessa vaatealan yrityksessä. Oli ihan normaalia matkustaa asiakaskäynneille tai …
Lue lisää ja kommentoi
Talvisen kirkas aurinko kimmelsi jäistä jo vapaan joen laineilla, ja katulampun päällä nököttävä lokki kirkaisi tervehdyksen, kun Sinikka käveli pitkin hiekoitettua rantakatua. Silloin kun hän oli viimeksi asunut kaupungissa, rantaa pitkin oli kulkenut kapea hiekkainen kävelytie. Nyt se oli saanut …
Lue lisää ja kommentoi
Kännykkä pirisee. Näytöllä on sarja numeroita. En vastaa.
Kymmenen minuuttia myöhemmin kännykkä pirisee taas. Nyt minulla on jo päässä silmälasit ja edessä mukillinen kahvia. Kahviin kuuluu aika loraus punaista maitoa ja kolme palaa sokeria.
Annan puhelimen soida. Hörppään mukista. Lisään …
Lue lisää ja kommentoi
Marraskuinen loska lotisi jaloissa, kun Saara laskeutui portaat rautatieasemalta ja suuntasi kohti taksitolppaa. ”Ota asemalta taksi”, oli Pauliina-tytär kehottanut tekstiviestissään, eikä Saara sillä kertaa tosiaankaan ollut aikeissa tärvätä aikaa hakemalla kymmenien vaihtoehtojen seasta oikeaa linja-autoa tai raitiovaunua löytääkseen perille. Onneksi …
Lue lisää ja kommentoi
Helmi oli ihastunut. Hänen vetämänsä kynäilijäryhmä yllätti jatkuvasti. Kahden tummahipiäisen lapsen yksinhuoltaja Mirjami oli ystävystynyt kirjoittajakaveri Kallen kanssa. Tämä oli työtön ja haki ryhmästä sisältöä pitkiin päiviinsä.
Rakkaus oli leimahtanut ja Kalle oli muuttanut Mirjamin luo. Hän oli saanut etätöitä …
Lue lisää ja kommentoi
Mimosa siivosi ullakkoa. Pöly sai silmät vuotamaan ja kurkku tuntui karhealta. Hän tarvitsi säilytystilaa, sillä alakerran asunto oli pieni. Nurkassa oli vanha arkku. Edelliset asukkaat olivat hylänneet sen. Aarrearkku, mitähän sieltä löytyy?
Mimosa avasi kannen varovasti. Arkku oli lähes tyhjä. …
Lue lisää ja kommentoi
Meidän kauttamme
(Sotakorvaustyttö -romaanin alku, Turbator 2011)
Synnyin vuosi Guernican jälkeen ja vuotta ennen kuin Hitler porukkansa kanssa painui kannat kalisten Puolaan. Hitlerin terästekniikka ruhjoi puolalaiset ratsujoukot.
Minun syntymävuotenani Adolf ja Benito kuvauttivat itsensä Roomassa. Molemmat hymyilivät kuvaajalle.
Melkein …
Lue lisää ja kommentoi
”Mama, istuthan mukavasti. Tämä on surullinen tarina”, Miranda aloitti. Hän oli sekoittanut molemmille kullankeltaiset juomat. Laseissa oli ananasmehua (purkista), Malibua ja kookosmaitoa. Jääpalat kilisivät.
”Tyttö, hemmottelet minua. Tämä maistuu ihanalle”, Mama huokasi.
”Vietin kaksi viimeistä lomaviikkoa kookospalmusaaren pohjoisrannalla. Kaipasin hiljaisuutta …
Lue lisää ja kommentoi
Mirandalla oli kesäloma. Hän oli tallettanut liikenevät rahat opettajan palkastaan vaaleanpunaiseen säästöpossuun. Nyt oli aika irrotella. Finnairin tarjouslento Bangkokiin ja jatkolento sieltä Koh Samuille maksoivat sievoisen summan.
En sure. Ties koska pääsen seuraavan kerran matkaan. Talvella opettajien loma-aikaan lennot ovat …
Lue lisää ja kommentoi