Paljaat sormet
sellon kielillä;
pehmeät napsahdukset
kuin kesäsateen pisarat
rauhallisesti putoavat
yksi kerrallaan
kukin erilainen
ainutlaatuinen
kattoon, ikkunaan –
Tartut käteeni,
väreet kipuavat suoniani
kuin aikataulujaan kiinni kurovat junat
Mihin orkesterit katoavat
konserttien jälkeen?
©Riikka Johanna Uhlig
Entäpä jos jätät sanan “tylppä” kokonaan pois ja aloitat napsahduksista. Luopuisin myös sanasta “rauhallisesti”.
Miltä kuulostaisi jos ensimmäisen rivin sanat “näppäillen” ja “kevyesti” vaihtaisivat paikkaa toistensa kanssa.
Pidän tästä runosta.
Hyviä ehdotuksia, Marja Davidsson! Kokeilen niitä. Jätän alkuperäisen version vielä vähäksi aikaa näkyville, ehkä joku muukin haluaa vielä kommentoida sitä.
Muutin vähän alkua. Jotain muutakin tälle voisi vielä tehdä. Loppu ehkä jää vähän irralliseksi.