Vaunut haihtuvat sumuun 
ettei silmiäsi näkyisi, iiriksiä 
ikkunan alla, kätköissään 
rikan verran surua, kaipausta 
sanomatonta: 

anna poskinukassasi soida 
hullun tuulen paiskoa yli mieltäsi 
sateen ruoskia vuotavia huuliasi, se 
kuuluu, se on…

kuin tulostin rouskien söisi paperia 
ja vaakaan kilahtaisi itätuuli  

tai mikä tahansa kylmempi ikävä, erottaisi 
hänet sinusta sinut minusta minut hänestä –  
Sherlock, meidät, sinun rakkautesi 
kaikki maamme ja kylämme 

Anna heidän ajaa pois, 
	piirrä maljakkoon kukan rajat