Sanojen lähteiltä kirjojen mereen
Vanhempieni puutarhassa kasvoi pieni omenapuu, jossa kypsyi neljää eri lajiketta omenia. Sen runko oli jotakin kestävää lajiketta, jonka omenat eivät ehkä olleet niin herkullisen makuisia. Siitä oli jo taimitarhalla katkottu oksat, ja oksien tynkiin …
1
Minä olen Anna-Leena. Tämä on kertomus minusta ja mitä tapahtui sen jälkeen kun sisäistä siivousta tehdessäni löysin kranaatin ja vedin sokan irti. Kaikki räjähti ympäriltäni palasiksi tuottaen tuskaa, kärsimystä, sotkua ja siivottavaa. Jäin kuitenkin henkiin. Jotakin olisin …
Aamuaurinko loisti makuuhuoneen verhon laskoksiin siilautuen ohuen kankaan läpi vastakkaisen seinän vaaleaan tapettiin. Valkoinen väri taittui vaalean harmaan sävyksi, puhtaaksi eläväksi graafiseksi pinnaksi. Tämä oli aamun maisema, mielen hetki, jota Elina Heiska oli oppinut rakastamaan. Mennyt pitkä kesä oli ollut …
Suren sitä, että rohkeus taisteluissa mitalein palkitaan.
Vaan onneksi sanat eivät kuole, jos niitä kiväärein ammutaan.
Manolo Chinato
Vihreää merenrantaheinikkoa täplittivät harmaat kivenmurikat. Jotkut kivistä olivat jokseenkin kurpitsan kokoisia, toiset näyttivät siltä kuin harmaakarvainen lammas olisi käynyt makuulle mättäiden väliin. …
kesän kaipuusta
syksyn hyiseen viimaan
minne katosit
pakkanen paukkui
piilosilla tammikuus
kissako naukui
ensiaskelin
tanssivat kuin arkaillen
lumiperhoset
Miten ehdin ratsastaa sanoillani
lipsuvat, kynän kärki pistää ilmaa ilman terää.
Huominen valmiiksi lyhyt
tunnin nuolet väistelevät, nopeat.
Odotuksia, ojentuvia käsiä
suojelen omiani etten sulaisi sokkeloon.
Piilosilla oloa koko elämä
tie kadoksissa.
Aavistellen kulkeminen herkin korvin
hiljainen ääni …
Hän oli koko ikänsä ajatellut, että ihmisen täytyi olla todellinen nero – suorastaan jonkinlainen yli-ihminen – saadakseen osakseen sellaisen kunnian. Hänen pitäisi uhrata elämänsä ja terveytensä sekä ihmissuhteensa tieteen alttarille ollakseen tuon kunnian arvoinen. Jokin Marie Curie tai Barbara McClintock.…
Mies ja nainen, vanhat kaverukset, viettävät yhdessä iltaa. He istuvat sohvalla, kumpikin omalle puoliskolleen käpertyneenä, juovat viiniä ja kuuntelevat musiikkia. Heidän jalkansa ovat kymmenen senttimetrin päässä toisistaan. Kymmenen senttimetriä riittää: he tuntevat toistensa läsnäolon. Halu koskettaa loppuu tässä. Tai oikeammin: …
Meillä Suomessa arvostetaan kirjailijuutta. Kirjailija-titteli koetaan kunnialliseksi, jopa ihmisarvoa korottavaksi. Kirjailijoita kuvataan, heistä tehdään henkilökuvia (mieluummin henkilökuva kuin kirjan arvio), heitä palkitaan (meillä lienee satakunta kirjallisuuspalkintoa); meillä on kirjastot ja apurahat.
Näin ei aina ole ollut. Kirjailija on aiemmin ollut …
Itäiseltä taivaanrannalta hiipi hailakka valo ja tähdet alkoivat liueta eetteriin. Auringonnousua edeltävä tyven hetki tuntui siltä kuin maailma olisi pidätellyt hengitystään. Hiljaisuus oli painavaa, sellaista kuin meren tai joen pohjassa. Tukahduttavaa ja korviin käyvää.
Tuntien ajan Nicolau oli pyörinyt unta …
Olipa yksi mies semmoinen ei mikään niin kovin iso, poika se oli melkein ja poppamiehet olivat sen kironneet niin ettei se osannut koskaan levätä vaan se mies vaelsi pitkin katuja pitkin koivin, varsin pitkin ja ehti kiertää monet kylät niin …
