Sanojen lähteiltä kirjojen mereen
Miten vihaankaan häntä. Kun katsonkin häneen päin, näen punaista. Miten hän keimailee. Miten hän pukeutuu vietelläkseen. Hänen pilkallinen naurunsa satuttaa. Olen hänelle pelkkää ilmaa. Hän on röyhkeä. Ottaa haluamansa muista piittaamatta. En voi katsella sivusta. Minun on pakko tehdä jotain. …
Lue lisää ja kommentoi
Suren sitä, että rohkeus taisteluissa mitalein palkitaan.
Vaan onneksi sanat eivät kuole, jos niitä kiväärein ammutaan.
Manolo Chinato
Vihreää merenrantaheinikkoa täplittivät harmaat kivenmurikat. Jotkut kivistä olivat jokseenkin kurpitsan kokoisia, toiset näyttivät siltä kuin harmaakarvainen lammas olisi käynyt makuulle mättäiden väliin. …
Lue lisää ja kommentoi
KUOLEMA HÄMEEN KESKIAIKAFESTIVAALILLA
Mama Maddalena oikaisi selkäänsä. Perjantai-ilta Hämeen keskiaikafestivaalilla oli ollut vilkas. Hänen ennustusteltassaan oli käynyt uteliaita vieraita jonoksi asti. Mama lupasi kaikille vain hyviä ennustuksia. Suurin osa uskomattoman kauniin pakan korteista oli heleän värisiä ja myönteisiä. Muutamat tummasävyiset …
Lue lisää ja kommentoi
Itäiseltä taivaanrannalta hiipi hailakka valo ja tähdet alkoivat liueta eetteriin. Auringonnousua edeltävä tyven hetki tuntui siltä kuin maailma olisi pidätellyt hengitystään. Hiljaisuus oli painavaa, sellaista kuin meren tai joen pohjassa. Tukahduttavaa ja korviin käyvää.
Tuntien ajan Nicolau oli pyörinyt unta …
Lue lisää ja kommentoi
Nyt kun olen tarpeeksi vanha pitämään mansikkamehusta ei isoäitiä enää ole. Hänen päänsä hävisi näkyvistä kellarin luukkuun. Kun kurottauduin katsomaan näin eri suuntiin johtavia salaisia käytäviä. Huusin ”huhuu”, kellari vastasi ”huhuu”.
Lue lisää ja kommentoi
syötin sinua
linnunlusikalla
jokaisena yönä
kuolema leikkasi lähellä
joka aamu he tarkistivat
kulkeeko henki
sitten lähdit
verho ei värähtänyt
ovi ei liikkunut
vuoteesi vierellä
toisistaan eksyneet Ainot
Seija Luomaranta
Lue lisää ja kommentoi
Kello 14 vastarannalla käveli marssitahtia kaksi miestä. He olivat pukeutuneet yhdenmukaiseen asukokonaisuuteen liiviä ja lakkia myöten. Kumpikin kantoi mukanaan jonkinlaista … astaloa…
Kaivoin kiikarin esille. Tarkennus. Mitä hittoa…
Kaksi pyssymiestä menossa reipasta vauhtia joen vastarannan pellolta ojan yli naapurin peltojen …
Lue lisää ja kommentoi
Aukio voisi olla Venetsiasta, tuo kuuluisa Pyhän Markuksen tori kauniine koristeellisine pylväineen ja houkuttelevine kahviloineen, joiden suojaan turistit kesän kuumimpina päivinä pakenevat paahtavaa aurinkoa. Näin ei kuitenkaan ole. Tämä tori ei kylve auringonpaisteessa, vaan se on sateen kastelema, harmaa ja …
Lue lisää ja kommentoi
Häät oli pidetty ensimmäisenä sotien jälkeisenä rauhankesänä. Taivasten valtakunta oli avautumassa nuorelle parille. Jolloinkin välirauhan aikaan lentokonepellistä alasimen nokassa oikean kokoisiksi muokatut sormukset oli pujotettu nimettömään tehtaan ruokatunnilla. Lähimmät työkaverit vaihtoivat hyväntahtoisen ja ymmärtävän silmäyksen. Jokainen tiesi, että kukin aikanaan …
Lue lisää ja kommentoi
Koko syksyn tuuli on paiskonut merta vasten niljakkaita rantakallioita. Olen kärsivällisesti
odottanut sen tyyntymistä, vaikka tiedän, ettei niin kävisi hetkessä, tuuli on armoton. Lopulta
meri antaisi periksi niin tuulelle kuin pakkasellekin ja alkaisi hiljalleen jäätyä. Myös tuuli
rauhoittuisi, kyllästyisi moiseen …
Lue lisää ja kommentoi
Tyttö nostaa uudestaan katseensa minuun, vaaleanpunainen hiuspehko heilahtaa kevyesti ja silmiin ilmestyy kummallinen ilme. Ei, tänään on perjantai, lottoa ei ole vielä arvottu. Hän taputtelee kasvojani hymyllään, silmät tipluttavat läikkiä poskilleni. Vähämielinen, vanhus, tollo.
Käännyn kioskin ovesta ulos, kirkonkello soi, …
Lue lisää ja kommentoi