Sanojen lähteiltä kirjojen mereen
Runot ovat kaikkea mahdollista mieterunoista (aforismeista) proosarunoon.
– On opittava kärsimään
että voi elää, sinä maailmaan heitetty,
Albert Camus sanoi ja jatkoi
– Hyväksy elämän absurdius –
Itsemurha tai uskoon hurahtaminen
ei ole ratkaisu elämän ahdistuksen.
Lue lisää ja kommentoi
Pään irrotus miekalla ei ole julmaa,
vaan surullista. Hyvin surullista.
Ei kenenkään suonissa virtaa puhdas lähdevesi
eivätkä Baabelin tornit
kurotu katsomaan mestattua
Kyljissä kuumottaa kosto
miekan vingahdus
ruosteviiru naisen lavassa,
äidin helmassa haavat.
Mikä oli hyökkäys, mikä puolustus,…
Lue lisää ja kommentoi
Kokeilen kuvarunon asettelua. Koehevosena Eurus-tamma. Lyijykynä ja piirrosohjelma (paint). Tarkoitukseni on saada kuva näkymään niin, että myös siinä olevan tekstin pystyy lukemaan.
Lue lisää ja kommentoi
Jos pysähdyt portaikkoon
kuusi askelta välitasanteelta
voit nähdä jotain odottamatonta
Puut, vielä keskenkasvuiset,
ikkunan sanattomissa kehyksissä
Tämä on kaupunki
Tämä on betoniarkkitehtuuri
Tämä on rautahevosten polkutanner
Nämä ovat heidän muistelmansa
Tänne ulottuvat kaikkien ajatukset
Tämä on atrooppinen …
Lue lisää ja kommentoi
Hautausmaalla vierii kivi
barokkiset jalkalamput seisovat haravoiduilla käytävillä
ja valvontakamerat seuraavat sininiskoja jotka vetävät fiskarsilla viivaa hietikkoon
kuljeskelen kalliolla tapulin takana
se on luja jalkapohjia vasten, se kestää kyllä
vedän salaa tupakan, yskin
kuin junassa jyristävät ohi kylän kasvot ja …
Lue lisää ja kommentoi
Kuljen kapeaa polkua ja seuraan hänen varmoja askeleitaan.
Maa on kaukana alla, talot maantiet pellot pilvien sotkemat.
Askeleen päässä kuolema ja edessä polku.
Jos nyt pyytäisin odota ja hän pysähtyisi, näkisinkö enemmän ja kirkkaammin.
Näkisinkö valot taivaanrannassa, minua varten sytytetyt …
Lue lisää ja kommentoi
Runo jonka kirjoitin 19-vuotiaana.
(Silloin vielä uskoo osaavansa tehdä vaikka mitä, ja aika on omalla puolella)
Kultasilmä aurinko vaelsi
pitkän tiensä idästä yli taivaan länteen,
antaen idälle päivän ja lännelle yön,
antaen lännelle utuisen aamun
ja idälle kolkon illan.…
Lue lisää ja kommentoi
Kun risa ja heikko kohtaa
ne ei hetkessä toisiaan korjaa
ne hajoilee yön yli aamuun
ja puhuu posliinialtaille norjaa.
Kun risa ja heikko kohtaa
niillä arkoja paikkoja riittää
ne vikoja reunoistaan etsii
ja riemulla ruhjeista kiittää.
Mä olen …
Lue lisää ja kommentoi
Paljaat sormet
sellon kielillä;
pehmeät napsahdukset
kuin kesäsateen pisarat
rauhallisesti putoavat
yksi kerrallaan
kukin erilainen
ainutlaatuinen
kattoon, ikkunaan –
Tartut käteeni,
väreet kipuavat suoniani
kuin aikataulujaan kiinni kurovat junat
Mihin orkesterit katoavat
konserttien jälkeen?
Lue lisää ja kommentoi
Kun äiti päätti rakastaa
tätä poikaa
hän muotoili savesta
tämän kaksoisolennon.
Hän vaivasi siihen
auringon valon, sen hiuksiin.
– Loista, äiti sanoi, sillä nuoret
pojat liian nopeasti
lipuvat valosta pimeyteen.
Lopulta hän kuitenkin päätti
tutustuttaa pojan yöhön.…
Lue lisää ja kommentoi
reikä sydämessä
irrallaan kaikesta
lääketieteellisen
kirkkaasti
todennettu
tuuletus-
aukko
jota alati tilkitsen
Lue lisää ja kommentoi
pulujen huhuilu
asemalaiturilla
pullonsuiden yksinäinen huilu
radanvierus-
pensaikoissa
satojen raiteiden kohtaamat kauhut
hiertävinä ohimoissa
Lue lisää ja kommentoi
Radon-kissa kellarissa
Erzgebirgen uumenissa.
Silmät säihkyy sieverteissä
malmivuoren syövereissä.
Punajuuripurkkirivi
seisoo jäykkänä kuin kivi.
Sitä mirri vahtii salaa,
miettii, jospa saisi kalaa.
Kyllästyttää toimi vahdin,
alkaa tahtoisi jo jahdin.
Mutta vankina on kissa
kaivosmiehen kellarissa.
Säteilyä saanut …
Lue lisää ja kommentoi
Kisu nukkuu pois
nämä pimeät päivät
kehrää kevättä
Pulleat pajunkissat pyöristyvät
pyöristymistään ja pukeutuvat
keltaiseen huntuun
Aurinko hivuttaa talven hengiltä
sulattaa jäät ja nietokset
vetiseksi soitoksi
Perhonen pudottaa kuivan kotelonsa
sukii siipensä sileiksi ja viuhahtaa
vapauteen – suomusiipi sininen
Lue lisää ja kommentoi
Odotan kevään pelimannin ääntä
hiljaisella rinteellä
vesi nielee sitä, yskii mennessään.
Kaukana nautitaan kaiusta.
Lapset leikkivät joella
uittavat pieniä veneitään
tuulen vauhdissa.
Ilta painuu mailleen
punaisena pallona.
Kaipaukseni kiesit vaeltavat
unen vuorelle, sen uumeniin asti.
Aamulla pojat …
Lue lisää ja kommentoi
Sisustuskaupan ovella
kutsuu kaanon,
Pachelbelin heleät sävelet.
Öisin on hiljaista,
soittorasiahahmot
näkevät unia
murisevista kissoista
jotka muuttuvat leijoniksi
kun kellot lyövät kolme.
Aamukävelyllä pysähdyn,
odotan, että ovet avataan,
että Pachelbel aloittaa taas
ja leijonat ryövimät koloihinsa
lasten sänkyjen
Lue lisää ja kommentoi
Hommage an Keski-Suomi
Vanhempieni talossa
on vieraat silmät.
Juoksen pois, lumen läpi,
silmiin tiivistyvät timantit.
Kostea asfalttipromenadi,
aallot miltei huuhtovat
jalkani mereen.
Vasemmalle on kohonnut
suuri monikulmainen punatiilirakennus,
sen kultakoristeisessa kyltissä lukee:
”Santa Chiaran kirkko”
mutta …
Lue lisää ja kommentoi
Rakkaus täyttää, viha tyhjentää
Rakkaus virvoittaa. viha mykistää
Rakkaus sovittaa. viha särkee
Rakkaus synnyttää, viha tappaa.
Rakkaus avartaa, viha tukahduttaa
Rakkaus nostaa, viha painaa
Rakkaus puolustaa, viha syyttää
Rakkaus kannattelee, viha vainoaa
Rakkaus vapauttaa, viha sitoo
Rakkaus luottaa, viha …
Lue lisää ja kommentoi
Prologi
Tuuli ottaa männyn siemenen
hellästi
lennättää
niin ettei edes huomaa
siemen juurtuu
mihin tuuli sen asettaa
I
Minun juureni ovat kasvaneet tähän kirottuun maahan. Ne ovat porautuneet syvälle savipeltoon. Kivien välistäkin ne ovat paikkansa hakeneet. Paljon syvemmällä …
Lue lisää ja kommentoi
kesän kaipuusta
syksyn hyiseen viimaan
minne katosit
pakkanen paukkui
piilosilla tammikuus
kissako naukui
ensiaskelin
tanssivat kuin arkaillen
lumiperhoset
Lue lisää ja kommentoi