Kun risa ja heikko kohtaa

ne ei hetkessä toisiaan korjaa

ne hajoilee yön yli aamuun

ja puhuu posliinialtaille norjaa.

Kun risa ja heikko kohtaa

niillä arkoja paikkoja riittää

ne vikoja reunoistaan etsii

ja riemulla ruhjeista kiittää.

Mä olen rakkauden raatokärpänen

sulla on ihana märkivä haava

onpa suloista istua reunalla sen ja

ratkaista rakkauden kaava.

Kun risa ja heikko kohtaa

siinä jalaton sokeaa ohjaa

ne on polviaan myöten suossa

käsikädessä etsivät pohjaa.

Kun risa ja heikko kohtaa

elo ankea armoa antaa

ne vajota eivät voi koskaan

tämän suon yli rakkaus kantaa.

Mä olen rakkauden raatokärpänen

sulla on ihana märkivä haava

onpa suloista istua reunalla sen ja

ratkaista rakkauden kaava.