Runot

Michael Kohlhaas

Pään irrotus miekalla ei ole julmaa,

vaan surullista. Hyvin surullista.

Ei kenenkään suonissa virtaa puhdas lähdevesi

eivätkä Baabelin tornit

kurotu katsomaan mestattua

 

Kyljissä kuumottaa kosto

miekan vingahdus

ruosteviiru naisen lavassa,

äidin helmassa haavat.

 

Mikä oli hyökkäys, mikä puolustus,

kenen rangaistus, kenen teko –

ja kuka tuomitsee

 

sanoja, sanottuja, sanomattomia

kuin otsalle tiivistyneitä

suolaisia molekyylejä?

 

Turpa tukkoon, pää pois

hevosmieheltä –

ei puhu enää tosia sanoja

vain hänen ruumiinsa enää väräjää

sanoja, dialogista poistettuja

surullisia elementtejä

 

rehellinen hevosmies  hevoskauppias

joka pelasi kaiken