Sanojen lähteillä
Runot ovat kaikkea mahdollista mieterunoista (aforismeista) proosarunoon.
Kristallisena soivaa
Selviän mistä vain! (Kun luen Aino Kallasta)
On selviydyttävä ääreen
kyettävä lukemiseen
”’
Jos sälöytynyt minuus ei käsitä
se saattaa yltää runoon tai kuvaan
”’
Onnettomin paikka on ollut mieleni
Sen lavastusta ovat synkentäneet koulu, yliop
Everything in you is everything to me
nothing in you is nothing in me.
Kaikki sinussa
terve/ttä, tullut
minussa
Mikään sinussa
merkittä/västi
minussa
Lue koko teksti
Uneni talossa
on valoisia ja pimeitä huoneita,
joissa on piilotettuja toiveita,
mustapuusta veistettyjä uskomuksia,
ihmisten ajatusten jäännöksiä,
ajat sitten lahonneita
toisia taloja.
Uneni talossa
kuljetaan loputtomiin jatkuvilla käytävillä
palavien tuohusten valossa,
peläten korkeinta huonetta,
jonka pimeys heijastaa kaiken valon …
Lue koko tekstiJaloista pistely kohoaa ylöspäin
Mieleen heijastuvat levottomina lovina
Vajoamisen varjoisuus
***
Näin enkelien kasvot, varjoisatkin, heleät ja kovat, varjoista viipyvät
Kyllä, miksi nyt
Saat tulla, uuvuin, tuolla en saata
***
Odota! Minne vajoan
Näen vain sen kohdan joka asettuu valoon…
Lue koko tekstiEn tahtone.
Öisistä rukouksista kohti mustuutta
Sittenkin kauheampi koska siellä ei ole ketään
Hälveneekö tyhjyyttä
Pahempi runoilla
Hengen kentillä seurustelin
Voi tyhjyyden pappi
Heiteltävissä olevaa ihmistä
Voi katkennutta tuntoa
Merkillinen tapiiri
Kaivopuiston puut, joillekin seuraa toisille myrskyssä isku…
Lue koko tekstiTänä talvena tähdet jäätyvät
äkäilevät toisilleen
rääkyvät
Vedet jähmettyvät,
tähdet pidättävät hengitystään:
tuttu eno, tutussa humalassa
horjuu rukoillen ovelle vastaan
kapsahtaa kaulaan
kuin rakastaisi
hänen hengityksensä on pelkkää alkoholia, vain silloin
hänellä on hyvä olla
kaataa …
Lue koko tekstiRaskaat olivat askeleet,
johtivat ovelle,
jonka ihmiset ohittivat kiireisesti ja inhoten:
”Kaikenlaista roskasakkia täälläkin asuu!”
Toivottomat olivat askeleet
tuolle ovelle,
jonka kohdalla ihmiset vihaisesti supattivat:
”Saisivat häätää tuon nistin pois täältä”.
Yksinäiset olivat askeleet,
joiden mentyä
ihmiset kauhistuneena …
Lue koko tekstijoitakin aikoja sitten onneton huusin keuhkoni pihalle eikä kukaan ottanut koppia putosivat kuralätäkköön saivat kuumetaudin mutta siitä en tiennyt mitään olin perhosenkevyinen leijuin ulos ikkunasta pakahduin painottomuudesta kunnes sydän alkoi tuntua raskaalta ja vetää kohti maata revin sen esiin meilasin… Lue koko teksti
Kuiske
Kynttiläkuusien hiljainen kuoro
kuiskii shamaanien taikoja –
kenellä on taito kuulla kuiske
Lue koko teksti
Jokea ei enää ole, ei ole ollut aikoihin, ei vuosikymmeniin. Tuskin kukaan enää muistaa, mitä oikeastaan tapahtui. Jotka myöhemmin kävivät siellä, kertoivat miten uoman harmaa savi oli halkeillut isoiksi laatoiksi, joita aika vähitellen jauhoi tomuksi, ja tuntemattomat kukat sädehtivät pitkin… Lue koko teksti
