Tässä on niin paljon käsitettävää, että kaksi lukukertaa ei riitä. Ja sekin on usein hyvä merkki. Biletystä? Riemua jostakin? Tabletti, jonka jälkeen ”viuhkaaminen”? on mahdollista. Onko runoilija päättänyt yksin-kaksin pitää kaikkien aikojen reivit? Ja tässähän on nyt se excelsior, tässäkin: yhä ylemmäs, yhä enemmän, yhä jotain.

”kaikki merkit ropisivat” – en ymmärrä. Mutta eihän mun kaikkea tarvitse ymmärtääkään.
Ja ponchon merkitys? Mulla muuten on monta pontsoa, käteviä.

” Minä ajattelin kirjoittaessani sadetta, sitä että jokin sataa tyhjiin. Että ei ole enempää sanottavaa. Ehkä siksi pitää tanssia hullun lailla.” Tämähän on hieno ajatuksena.

Usein sataa laariin – milloin mitäkin (maalla tai politiikassa). Tai riisiä esim. nuorenparin aloittaessa yhteisen elämän. Sataminen luo mielikuvan hyvästä, satoisasta jne.
”Yhden tabletin takia” lopussa: Sellaistakin on ennen hurjaa tanssia. Nappi suuhun, jokin väkevä kokemus, ja jopas rupeaa taivas putoamaan, synnytys käynnistyy, maailma uudistuu, kun katsoo uusin silmin ja jaloin.
Tämähän on kiinnostava runo, aukeaa vaikka mihin. Kiitos runosta!