1. Home
  2. /
  3. RUNOT
  4. /
  5. Ikkuna

Ikkuna

 

Jos pysähdyt portaikkoon

kuusi askelta välitasanteelta

voit nähdä jotain odottamatonta

 

Puut, vielä keskenkasvuiset,

ikkunan sanattomissa kehyksissä

 

Tämä on kaupunki

Tämä on betoniarkkitehtuuri

Tämä on rautahevosten polkutanner

Nämä ovat heidän muistelmansa

 

Tänne ulottuvat kaikkien ajatukset

Tämä on atrooppinen maailma

Tänne lenninsiivet levittävät aatteita

 

Täällä puiden lohtu on valettu kultakehyksiin,

hätätapauksessa: riko lasi

 

Jos pysähdyt oikealla portaalla

voit nähdä kaiken tämän

 

Jos kiiruhdat ohi,

kiiruhdat ohi

©Riikka Johanna Uhlig
 

Keskustelu artikkelista

  1. Jostain odottamattomasta alkaa uusi, vaikka kirjoittamalla.- Monisyisestä runostasi ponnahti loppu matkaevääksi. -Jos kiiruhdat ohi, kiiruhdat ohi. Se on oikeastaan aforismi, aika viiltävä. Joitakin ohikiiruhtamisia muistaa lopun ikänsä.

  2. On tuskallista seurata ihmisten toimintaa ja nähdä, kuinka he kiiruhtavat ohi. Minun ohi, kodin ohi, toisten ihmisten ohi, itsensä ohi. Nuorempana kiiruhdin enemmän itsekin, nykyään kiinnostaa enemmän tarkkailla ympäristöä ja tehdä muistiinpanoja. Jotakin jää varmastikin huomaamatta. Mutta jos on tarpeeksi pitkät ja jyrkät portaat, on välillä pakko pysähtyä huokaisemaan. Silloin voi havaita yllättäviä asioita.

  3. Runon idea muuten tuli melko uudesta kirjastorakennuksesta, jonne arkkitehti on sijoitellut erikokoisia ikkunoita vähän yllättäviinkin paikkoihin, selvästikin miettien, mitä juuri tuosta ikkunasta mahtaisi voida nähdä.

  4.  

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.