Kuiske
Kynttiläkuusien hiljainen kuoro
kuiskii shamaanien taikoja –
kenellä on taito kuulla kuiske
Lue koko teksti
Sanojen lähteillä
Runot ovat kaikkea mahdollista mieterunoista (aforismeista) proosarunoon.
Kuiske
Kynttiläkuusien hiljainen kuoro
kuiskii shamaanien taikoja –
kenellä on taito kuulla kuiske
Lue koko teksti
Jokea ei enää ole, ei ole ollut aikoihin, ei vuosikymmeniin. Tuskin kukaan enää muistaa, mitä oikeastaan tapahtui. Jotka myöhemmin kävivät siellä, kertoivat miten uoman harmaa savi oli halkeillut isoiksi laatoiksi, joita aika vähitellen jauhoi tomuksi, ja tuntemattomat kukat sädehtivät pitkin… Lue koko teksti
kurhea tunne
vasemman sanomattoman
huuhtoutuu maailmalta
ei vienyt aamu
jatkuva aika
aika ei enää merkinnyt
sanotko kaunis
kun jälki on vain kipu kaiverrus
vainko
aikani loppu
irtoaminen putoaminen
kaiken sen kautta
ei-mikäännös
kurotus rukoukseen
joka ei …
Lue koko tekstilähetetään rajan tuntumaan
jossa olisi syytä
janota salaisinta epätoivoistumista
et ole koskaan enää yksin
sulkeutuminen vyöryi sisältä
huutautuminen
sanat suusta
ehkä lukko toive viesti
sumea
jossakin kytkeytyi pois pois
kolme päivää
viisi vuotta
kahdeksan vuotta
kaksi vuotta
kuukausi yli
unohtui…
Lue koko tekstirakastan
et tiedä että rakastan
rakastan rakastan
kukaan ei tiedä
rakastan odotan
rangaistavaa
häpeääkö
autuus, hoiperteleva
saanko kertoa en kerro
mitä rakastan
rakastan sinua ei ole
voinko rakastaa sinua voinko rakastaa häpeättä
voitko
mitä voit kun sinua ei ole
hautaani …
Lue koko tekstitoisin eläville aikuisuus on jo heti
eikä tule ikinä
eri kohdat samat pelot eri kohdat eri pelot
joku kaikki eri
kohdattava yksin toisissa kohden
***
aikuistumisen episodien kirjoittaminen
kokemus toisista ja toiseuden ajattelumalleista ennen kokemattomalla koetteella
***
aikuisuus on (heterokulttuurin) …
Lue koko tekstiNuoruus
Kolahdus, huuto
Kirja, kolme kirjaa, sulkeudun ammeeseen tai pikkuvessaan, aloitan yhä uusia kirjoja, keskeltä avattuja kirjoja lojuu patterin kuumentamalla ikkunaritilällä, syttyvätkö ne, korventuvat, sängyssäni, kuljen jatkuvasti kirjan kanssa
Liikaa kirjoja, hätä joka ei koskaan loppunut, ei lopu
En viihdy
Kaksitoista vuotta loin nahkaani uudelleen kokeilin eri malleja etsin sopivaa kuosia lopulta luotin sattumaan ja annoin mennä tiimalasin hiekka valuu hiljalleen katselen murusten liikettä kuuntelen äänetöntä rapinaa aikaa on rajattomasti ja liian vähän kirjoitan sanoja ne tekevät minusta olevan Nahka… Lue koko teksti
Onko niin
että ne villiintyvät pimeydessä
luulevat voivansa omia kaiken
mitä keksivät mieliä
että nopeasti ohi valahtava päivä
on niiden altis palvelija
vaikkei kukaan palkitse ketään.
Lyhyet päivät ja pitkät pimeät
ojentavat niille
läpipääsemätöntä energiaa
ilman vastikkeita,
oma puolustuskin …
Lue koko teksti
Nainen osti suruvaatteet
ennen kuin kukaan edes kuoli
Hän on nähnyt sen
mustavalkoisen enkelin
Se kantaa värittömiä kukkia
istuu portaalla
Parempi sulkea silmät
Hän toivoo että tulisi supersankari
joka tietäisi kaiken ja osaisi
ampua tulppaaneja ja …
Lue koko teksti