Sanojen lähteiltä kirjojen mereen
Marianne on pohtinut askelta pitkään, mutta vasta viikkojen hellekausi herättää vietin. Kuumat päivät ja trooppiset yöt avaavat lukkiutuneen mielen. Aviomies saa nyt unohtua, ei tämän aktivoitumista jaksa loputtomiin odottaa. Uusi nettipalvelu löytyi jo aiemmin tyttöjen illanistujaisissa. Lapsuudenystävät kikattivat ja kauhistelivat, …
Lue lisää ja kommentoi
Sarjasta LAPSUUS n:o 5 ( kiltti ja kuuliainen)
Lauantaiaamuna meidän parvekkeen alla palloili kolme mustiin pukuihin ja muutenkin siistiin sotisopaan pukeutunutta parikymppistä miestä.
– HIENOT KOLMOSET! ilmoitti toinen Kakkoslikoista meille sisähuoneisiin. – Miehiä!
– En välitä! kailotti toinen kantanaan. Tarkensi …
Lue lisää ja kommentoi
Mats oli myynyt kirjahyllynsä paikallisessa kirpputoriryhmässä, ja nyt kirjoja oli kasoittain pitkin ja poikin huonetta ja käytävää. Niitä oli paljon enemmän, kuin mitä hän oli luullut omistavansa. Kirjat olivat Matsin intohimo, mutta nyt, kun muutto oli edessään, kirjoista tuli rasite, …
Lue lisää ja kommentoi
Sarjasta LAPSET n:o 4 (pohdinta)
– Mummu, millainen on valistunut ihminen?
Sinikellonen oli jonkin aikaa tuijotellut porilaisen Olavi Jalkasen maalaamaa isänsä pikkulapsikuvaa meidän seinällä ja laukaisi sitten tämän monimielisen kysymyksen.
– Jaa … valistunut … ootas nyt vähän…
Kävin kaivelemassa …
Lue lisää ja kommentoi
Silakkaa käytettiin länsirannikolla ennen vanhaan tutin korvikkeena, kitisevälle mukulalle työnnettiin suolasilakka suuhun imeskeltäväksi. Minä olen niin nuori, että tiettävästi jouduin vauvana imemään muovituttia. Ennen vauvoilla oli paremmin.
Silakkaa rupesin syömään vasta siinä iässä, kun maitoa vahvempaa oli luvallista ihmiselle antaa. …
Lue lisää ja kommentoi
Sarjasta LAPSET n:o 3: seikkailujen satumaa
Sini hyppeli keittiössä matolta toiselle. Aurinko oli pilvessä eikä paistaisi koko päivänä. Oli pitkäperjantai. Jumala oli komentanut, ettei aurinko saanut kurkistella verhojen rakosista. Ja Jumala oli sanonut myös, etteivät lapset saaneet mennä ulos …
Lue lisää ja kommentoi
Sarjasta LAPSET n:0 2: mielikuvitus
Koomassa on paljon hiekkaa ja aita ympärillä. Se on niin kuin iso hiekkalaatikko ja siihen kaivetaan paljon syviä kuoppia. Eniten kaivetaan heti kun lumi sulaa ja sitten taas kun tulee joulu.
Jarmolla on hiekkaa varten …
Lue lisää ja kommentoi
Enpä kuule enää kuin hiiskahduksia, Wolfgang ajattelee seisoessaan kadunkulmassa vilkkaan liikenteen keskellä.
Hän nostaa soittimen huulilleen ja alkaa puhaltaa ja imeä. Huuliharpusta lähtee ääniä, jotka värisevät koko kehon läpi. Matalat tuntuvat mahassa, kun taas korkeat virtaavat vereen, kiertävät kaikkialla ja …
Lue lisää ja kommentoi
Aamun pimeys ei näyttänyt mitään merkkiä päivän alkamisesta. Vähitellen heräävän tulen kajo tunki silmäluomien läpi ja havahdutti minut syvästä unesta. En liikahtanut, olin nukkuvinani ja seurasin isän puuhia. Saatuaan piisin palamaan hän avasi varovasti oven ja katosi pimeään. Kylmä viima …
Lue lisää ja kommentoi
Sarjasta LAPSET n:o 1: julmuus
Koko ajan metsässä sai juosta kuin silmukan läpi. Jokainen houkutteleva mätäs, johon lenkkarinsa upotti, saattoi olla maa-ansa, joka laukoi ilkeästi sääreen pikkuruisia tikkoja. Poolin tekemiä paukkupanoksia posahteli varpaitten alla vielä seuraavana kesänä. Syvemmällä metsässä meillä …
Lue lisää ja kommentoi
Ulko-ovi oli raskas työntää auki. Käytin siihen kaikki voimani ja se aukesi narahtaen. Kirpeä pakkasilma tulvahti päin kasvoja. Seisoin ovensuussa ja hengitykseni muodostama höyry esti minua näkemästä, kuinka hämärää pihalla oli. Aikani tuijotettuani eteeni silmäni alkoivat hiljalleen sopeutua illan hämäryyteen …
Lue lisää ja kommentoi
JOULUEVANKELIUMI VANHALLA KOKEMÄEN MURTEELLA
Lue lisää ja kommentoi
Joulun Mirjami vietti kotonaan Helsingissä vanhempiensa luona. Hänellä ei ollut sisaria eikä veljiä, mutta isänpuolelta oli pari samanikäistä tyttöserkkua, joten tytöt kävivät bilettämässä kaupungilla ja ostoksilla ja joskus sattui, että Mirjami tunnistettiin ja häneltä pyydettiin jopa nimikirjoituksia. Se oli hänestä …
Lue lisää ja kommentoi
Joulunpyhinä kenttäpostia sinne jonnekin
Minulla oli hyvä äiti. Hän oli kiltti ja myötätuntoinen ihminen. Hänelle ei koskaan ollut oma suu lähempänä kuin kontin suu. Sillä hän ei ollut ahne muulle kuin kauneudelle. Omat tarpeensa hän unohti, jos joku muu …
Lue lisää ja kommentoi
“Iguananmäellä,
joka on kukkula Segoviassa
nähtiin kummallinen valoilmiö,
auringonkajastus keskiyöllä
Maissipellot syttyivät paloon,
elämänlangat vavahtivat,
Moyogalpassa, Moltepanecassa
ja Chichigalpassa satoi….”
(Cristo de Palacaguina” Carlos Godoy Mejia,
Nicaragua)
Seudun asukkaat kerääntyivät savitiilimajojensa eteen katsomaan Iguananmäen valoilmiötä ja ihailemaan tapahtunutta. Joku …
Lue lisää ja kommentoi
– Nyt keksin, kirjoita vaikka herkkä ja onnellinen rakkaustarina! ehdotti Innostus.
– Tuo on hyvä idea! Minäpä kirjoitan herkästä rakkaudesta, sanoi se, jonka teki taas niin mieli tarinoida jotain mukavaa.
– No yritä nyt, vaikka olet ennenkin pettynyt suuriin tunteisiin, …
Lue lisää ja kommentoi
Tapasin Normieläkeläisen. Törmäsimme kärryinemme vastakkain S-marketin lihatiskin edessä. Minä arvelin mustanmakkaran ja broilerisosekeiton (lämpimiä mättöjä molemmat) välillä. Normieläkeläinen sanoi olevansa dieetillä. Oli tohtori antanut ukaasin. Tiedättehän: kolesteroliarvot, verenpaine, sokeritarkkailu.
”Aivohalvaukseen sää kyllä kuolet, niin kuin äitisikin”, tuttu kannustava …
Lue lisää ja kommentoi
Metsän tuoksu tuntui voimakkaana sateen jälkeen. Puiden oksilla kimalteli pisaroita. Miten elävältä kaikki tuntuikaan, nyt kun vesi oli herättänyt luonnon ja sen kaikki pienet ja suuret olennot. Veden kyllästämiä hämähäkinverkkoja näkyi siellä täällä. Kasvit kiipesivät kohti taivasta, kurottivat lehtensä ylöspäin. …
Lue lisää ja kommentoi
Hetkinen.
Kerronko, miten minulle aina käy?
Oltiin väsätty vaihtelevalla menestyksellä kunnianhimoisia (hah!) projekteja, ja työputken päässä kajasti jo valo vapaan oleilun muodossa. Kenties kokonaisvaltainen kesäloma. Haaveilin juoksevani vapaana, ajautuvani väärille raiteille, humaltuvani helmeilevistä juomista ja rakastelevani läpi yöt.
Ei se …
Lue lisää ja kommentoi
– Piirrä sadepisara mustalle paperille, huudahti Innostus yhtäkkiä.
– Hei! Hyvä idea, minäpä piirrän sadepisaran mustalle paperille, sanoi se, joka piirsi joskus.
– Ei, ei sellaista ole helppo piirtää, mutta yritä nyt vain, eihän siitä ehkä haittaakaan ole, mutisi Epäilys …
Lue lisää ja kommentoi