Sanojen lähteiltä kirjojen mereen
Jos olette tavanneet sellaisen, tiedätte, mistä puhun. Intohimoinen mies on sellainen sitkeä sissi, että hän muistaa, miten jo vuonna 42 Syvärillä haavoituttuaan jaksoi omin jaloin marssia sidontapaikalle ja sen jälkeen ryntäsi takaisin sinne, mistä oli juuri tullut.
Ellei mies itse …
Lue lisää ja kommentoi
Käkikello näyttää 23.31:tä ja Amerikan Friiltä tulee kohta noloja tilanteita poliklinikalta tai Uuden mantereen kamalimpien naismurhaajien esittelyä.Hirsiseinää pitkin kuuluu kiipeävän isometsähiiri. Ulkona on plus 8.2 astetta.
Nojaan kylkeäni Pihtiputaan kyhmykiilleliuskekivistä ladottuun lämpimään uuninkönikkään. Ei ole elämä hassumpaa!
Jo aamu osoitti, …
Lue lisää ja kommentoi
Avioliittotarina
kokoelmasta NÄYTTÖIHOT
Kivet rouskuivat paljaissa jalkapohjissa kuin hutera kevätjää. Lopun matkaa kuljin metsiä pitkin. Miten tienvarsilaisille olisi selittänyt, kun miehen nainen tulee metsästä ilman kenkiä. Eikä edes marja-aika; tai että olisi hätäpäissään miehen hukkaan mennyttä metsästyskoiraa ollut huutelemassa. Että …
Lue lisää ja kommentoi
Se tapahtuu huomaamatta. Vähitellen. Jonain aamuna huomaat sen.
Kysyt hämmentyneenä itseltäsi , milloin tämä tapahtui.
Aamulla lykkäät suosiolla sanomalehden muiden luettavaksi. Sanot:”Jos jotain tärkeätä lehdessä on, kerro minulle.” ”Joo”, lehdensyrjään ensimmäisenä tarttunut lupailee puolihuolimattomasti. Ja hänkin lykkää lehteä keskemmälle pöytää.…
Lue lisää ja kommentoi
Miehenmetsä – nimisen kokoelman novelli
Komea ilma, semmoinen, josta ei ole mitään sanomista. Joki on joki ja taivas korkealla.
Kari jämähtää sillan pieleen. Ongelle oli äsken menossa, mutta löytää Heinosen istumasta mopon nojalta.
”Saan kerralla sillan tukkoon”, Kari sanoo …
Lue lisää ja kommentoi
Kysyt, olenko onnellinen.
Ovatko toiveeni toteutuneet?
Olenko elänyt näköiseni elämän?
Mikä yllätti? Miltä nyt tuntuu?
Hyvänen aika! Minä aina luulin, että vanhana leppoisasti kiikun keinustoolissa Ainot jalassani ja kirjava maatiaiskatti helmuksissani himmeli hiljaa heilahdellen kattohirrestä. Puolikorvalla ja neljäsosa-aivoilla kuvittelin …
Lue lisää ja kommentoi
– Arvaas mitä!
Pollari hätkähti Helmisen ääntä.
– Arvaas Pollari mitä!
Tuli pitkä hiljaisuus.
– Taidan arvata.
Miehet tuijottivat toisiaan ääneti. Aika kului.
– Se teki sen, Pollari sanoi vaisusti. Oli arvannut.
– Niin kuka teki? Helminen paukutteli kankeasti …
Lue lisää ja kommentoi
Sinä iltana oli rajuilma vyörynyt lännestä. Jos se olisi yrittänyt yhtään etelämpää, lounaasta Alassalmen suunnalta saatika etelästä Ärjänselän ylitse, yritykseksi se olisi myös jäänyt.
Kello neljän jälkeen Myrsky oli aloittanut matkansa Pohjanlahdelta. Ensin se oli saatellut rannikon pohjalaiset kaupungista koteihinsa, …
Lue lisää ja kommentoi
Pienen koivumetsän keskellä seisoo vanha puukirkko, jonka avoimet etuovet kutsuvat sisääntulijaa. Astuessaan varjoisan eteisen läpi kirkkosaliin kulkija huomaa, miten kesäinen tunnelma jatkuu kirkossakin. Kuusjärven kirkko on pienuudestaan huolimatta avaran tuntuinen. Suurista ikkunoista paistaa aurinko, jonka säteet siivilöityvät kirkon vierellä olevien …
Lue lisää ja kommentoi
Elipä kerran kauan sitten Pariisissa kaksi houkkaa, Klovni ja Torimaalari. Klovni esitti joka ilta La Villetten sirkuksessa jalosukuisen neidon imettäjää, jolta mikään ei onnistunut, ja joka päätyi aina rähmälleen sirkusmaneesiin nauravan yleisön eteen. Torimaalari loihti viereisellä markkinatorilla nopeita muotokuvia ihmisistä, …
Lue lisää ja kommentoi
Matkalla kotiin.
(Eläkeläisen kouluaine aiheena kotipaikan ylistys)
Jäätyneen joen rannalla, korkeassa peltikattoisessa talossa, rakennettu vuonna 1924, vanhassa tukinuittokylässä Taalainmaan joen rannalla tuulet puhaltavat maalta merelle tuoden sadepilviä ja mereltä maalle tuoden tuiskuttavaa lunta, joka tupruttaa joka suunnasta kuin mytologisen Fimbulvinterin …
Lue lisää ja kommentoi
Toimikunnan puheenjohtaja Heikki Hämäläinen avasi kokouksen. Tämän jälkeen hän esitteli asialistan. Käsiteltävien asioiden listalla oli kaksi kohtaa, joiden Hämäläinen tiesi herättävän runsaasti keskustelua puolesta ja vastaan, siksi hän oli sijoittanut ne kokouksen asialistan viimeisiksi. Nämä olivat:
Lue lisää ja kommentoi
Elokuun hämärtyvää iltaa leikannut taskulampun valokeila oli kiinnittänyt vielä yhden liikkujan huomion. Hän oli tottunut varomaan metsäneläimiä, mutta ei ollut varautunut kohtaamaan muita ihmisiä tällä syrjäisellä suolla, varsinkaan tähän aikaan illasta. Niinpä hän tuumikin itsekseen, että onpas täällä tänään vilkasta, …
Lue lisää ja kommentoi
Suren sitä, että rohkeus taisteluissa mitalein palkitaan.
Vaan onneksi sanat eivät kuole, jos niitä kiväärein ammutaan.
Manolo Chinato
Vihreää merenrantaheinikkoa täplittivät harmaat kivenmurikat. Jotkut kivistä olivat jokseenkin kurpitsan kokoisia, toiset näyttivät siltä kuin harmaakarvainen lammas olisi käynyt makuulle mättäiden väliin. …
Lue lisää ja kommentoi
Hän oli koko ikänsä ajatellut, että ihmisen täytyi olla todellinen nero – suorastaan jonkinlainen yli-ihminen – saadakseen osakseen sellaisen kunnian. Hänen pitäisi uhrata elämänsä ja terveytensä sekä ihmissuhteensa tieteen alttarille ollakseen tuon kunnian arvoinen. Jokin Marie Curie tai Barbara McClintock.…
Lue lisää ja kommentoi
Asiat alkoivat hiljalleen palautua mieleeni. Herättyäni sairaalavuoteelta olinkin ihmetellyt, mitä oikein oli tapahtunut. Käteni oli poikki. Senhän näki jo muodottomasta kipsimöykystä, johon se oli paketoitu. Sitä särki jatkuvasti ja kipu haittasi nukkumista, puhumattakaan siitä, että kipsi oli koko ajan tiellä, …
Lue lisää ja kommentoi
Aapo lukee uutisen seisaaltaan R-kioskin iltapäivälehtitelineestä. Ympäristö tuntuu katoavan. Uutinen kuljettaa Aapon kotikaupunkiin vuosikymmenen päähän.
Pakkaamon valvomoon. Elokuiseen yöhön.
Joukko nuoria miehiä ja naisia istuu Aapon työpaikalla pakkauslaatikoiden päällä. Kello on kaksi yöllä. Tai kolme. Aamuyö joka tapauksessa.
Hän …
Lue lisää ja kommentoi