Sanojen lähteiltä kirjojen mereen
Maan varjo heittyi kiertoradalla hitaasti kiertävään esineeseen. Se pyöri loivasti pituusakselinsa ympäri, vaikka ilmeisesti sen painopiste pisti sen kiertämään vähän sivuttain. Se oli hanska. Hanska pyöri pikkurillin ja ranteen toisen laidan muodostaman yhteysakselin ympäri. Kun Maan varjo peitti hanskan, olisi …
Lue lisää ja kommentoi
Avautumisia
Minulla on tuskallinen logistinen ongelma, jota en pysty ratkaisemaan.
Kas näin:
Yleensä käyn marketeissa kerran viikossa. Yritän keskittää ostokset yhteen päivään, koska en tykkää kauppakeskuksissa huuhailemisesta.
Mukaan tarttuu ruokatarvikkeiden, taloudenhoidon ja siivoustarpeiston lisäksi kaikenlaista takkia, sukkaa ja muuta tarpeellista …
Lue lisää ja kommentoi
Paavo ajeli kirkkaansinisellä Golfillaan kohti rautakauppaa. Maaliskuun alun päivä pysyi harmaana, lumi peitti vielä maan. Kulunut talvi kaikkinensa tulisi silti jäämään aikakirjoihin normaalia leudompana.
Pysäköintiruutu pilkotti pihan pälvikohdasta, Paavo peruutti autonsa siihen arvioiden asfalttiin maalattujen viivojen välin. Hän vääntäytyi istuimeltaan …
Lue lisää ja kommentoi
”Voit viedä kaiken sen, mitä haluat, niin minä roudaan loput kierrätyskeskukseen”, Oscar huikkasi ennen lähtöään. Hänellä oli kiire kuten aina.
Auton ääneen vaiettua, taloon laskeutui hiljaisuus, jollaista Nuria ei muistanut siellä milloinkaan aiemmin kokeneensa. Hänen muistoissaan talo oli ollut aina …
Lue lisää ja kommentoi
Sarjasta MAANISET MONOLOGIT
Asun maakunnassa, jossa perinteisesti ihmisten kasvolukemat ovat yhtä järkähtämättömät häissä ja hautajaisissa, lottovoiton jälkeen ja hyvän metsästyskoiran ilmestyttyä näköpiiriin.
Asun kaupungissa, jossa tuttavan yrmyyn ilmeeseen voi yleensä luottaa. Ilmekään ei värähdä, joten ei tarvitse ruveta tulkitsemaan mielialoja.…
Lue lisää ja kommentoi
Sarjasta VANHUUS: mummun kuolema
MIEHENMETSÄ – novellikokoelmasta
Novellin loppu
Matkaa oli alle kymmenen kilometriä. Kun Parkkonen kaarsi pihaan, juoksijoiden varjot häilähtivät rantaan. Laiturilta ulvahti käyntiin voimakastehoinen perämoottori. Nuorten tyttöjen kirkuna sekaantui poikien möräkkään huutoon.
Ulkovalo paloi ja valaisi vain …
Lue lisää ja kommentoi
Sarjasta VANHUUS: pitkä avioliitto
Appelassa oli selvä elämisenjärjestys. Toinen oli aina liedenvartijana, toinen kylienkiertäjänä.
Kun appi yllättäen kuoli muutaman vuoden yli 80:n iässä, anoppi jumittui lieden reunaan omalle paikalleen kahvipannun kylkeen.
”Aina viipyy … jossakin… Joelle taas mennyt … …
Lue lisää ja kommentoi
Sarjasta VANHUUS: (kuka pitää huolta)
NÄYTTÖIHOT: Ote novellista Viimeinen maksaa
Illalla Anni ajoi vanhainkotiin. Autosta oli sulake palanut, vain toinen lamppu kiilsi laiskasti.
Äiti istui päivähuoneessa filtti jalkojen päällä.
– Hiki koko ajan, äiti sanoi alkajaisiksi. – Kaiken aikaa …
Lue lisää ja kommentoi
Kuun kelmeässä valossa istui rotta. Sen kuono ja viiksikarvat värähtelivät kiivaan hengityksen tahtiin ja pyöreät tummat silmät kiilsivät sen tapittaessa lakkaamatta kohti suuren suurta pyöreää kuuta. Häntä heilahteli puolelta toiselle levottomasti sen pitäessä etutassujaan ristissä vatsansa päällä.
”Voi kuu. Kiltti …
Lue lisää ja kommentoi
Syksyn pimeitä öitä minä pelkään ja odotan eniten. Pitkiä tuulisia yön tunteja kammoksun ja kaipaan, mustaan samettiin kätkettyjä viiltäviä teriä, jotka avaavat muistojani yhä uudestaan. En tahdo arpien haalistuvan ja katoavan, sillä ne ovat kalleinta, mitä minulla on. Minua sattuu …
Lue lisää ja kommentoi
Marianne on pohtinut askelta pitkään, mutta vasta viikkojen hellekausi herättää vietin. Kuumat päivät ja trooppiset yöt avaavat lukkiutuneen mielen. Aviomies saa nyt unohtua, ei tämän aktivoitumista jaksa loputtomiin odottaa. Uusi nettipalvelu löytyi jo aiemmin tyttöjen illanistujaisissa. Lapsuudenystävät kikattivat ja kauhistelivat, …
Lue lisää ja kommentoi
Sarjasta LAPSUUS n:o 5 ( kiltti ja kuuliainen)
Lauantaiaamuna meidän parvekkeen alla palloili kolme mustiin pukuihin ja muutenkin siistiin sotisopaan pukeutunutta parikymppistä miestä.
– HIENOT KOLMOSET! ilmoitti toinen Kakkoslikoista meille sisähuoneisiin. – Miehiä!
– En välitä! kailotti toinen kantanaan. Tarkensi …
Lue lisää ja kommentoi
Mats oli myynyt kirjahyllynsä paikallisessa kirpputoriryhmässä, ja nyt kirjoja oli kasoittain pitkin ja poikin huonetta ja käytävää. Niitä oli paljon enemmän, kuin mitä hän oli luullut omistavansa. Kirjat olivat Matsin intohimo, mutta nyt, kun muutto oli edessään, kirjoista tuli rasite, …
Lue lisää ja kommentoi
Sarjasta LAPSET n:o 4 (pohdinta)
– Mummu, millainen on valistunut ihminen?
Sinikellonen oli jonkin aikaa tuijotellut porilaisen Olavi Jalkasen maalaamaa isänsä pikkulapsikuvaa meidän seinällä ja laukaisi sitten tämän monimielisen kysymyksen.
– Jaa … valistunut … ootas nyt vähän…
Kävin kaivelemassa …
Lue lisää ja kommentoi
Silakkaa käytettiin länsirannikolla ennen vanhaan tutin korvikkeena, kitisevälle mukulalle työnnettiin suolasilakka suuhun imeskeltäväksi. Minä olen niin nuori, että tiettävästi jouduin vauvana imemään muovituttia. Ennen vauvoilla oli paremmin.
Silakkaa rupesin syömään vasta siinä iässä, kun maitoa vahvempaa oli luvallista ihmiselle antaa. …
Lue lisää ja kommentoi
Sarjasta LAPSET n:o 3: seikkailujen satumaa
Sini hyppeli keittiössä matolta toiselle. Aurinko oli pilvessä eikä paistaisi koko päivänä. Oli pitkäperjantai. Jumala oli komentanut, ettei aurinko saanut kurkistella verhojen rakosista. Ja Jumala oli sanonut myös, etteivät lapset saaneet mennä ulos …
Lue lisää ja kommentoi
Sarjasta LAPSET n:0 2: mielikuvitus
Koomassa on paljon hiekkaa ja aita ympärillä. Se on niin kuin iso hiekkalaatikko ja siihen kaivetaan paljon syviä kuoppia. Eniten kaivetaan heti kun lumi sulaa ja sitten taas kun tulee joulu.
Jarmolla on hiekkaa varten …
Lue lisää ja kommentoi
Enpä kuule enää kuin hiiskahduksia, Wolfgang ajattelee seisoessaan kadunkulmassa vilkkaan liikenteen keskellä.
Hän nostaa soittimen huulilleen ja alkaa puhaltaa ja imeä. Huuliharpusta lähtee ääniä, jotka värisevät koko kehon läpi. Matalat tuntuvat mahassa, kun taas korkeat virtaavat vereen, kiertävät kaikkialla ja …
Lue lisää ja kommentoi
Aamun pimeys ei näyttänyt mitään merkkiä päivän alkamisesta. Vähitellen heräävän tulen kajo tunki silmäluomien läpi ja havahdutti minut syvästä unesta. En liikahtanut, olin nukkuvinani ja seurasin isän puuhia. Saatuaan piisin palamaan hän avasi varovasti oven ja katosi pimeään. Kylmä viima …
Lue lisää ja kommentoi
Sarjasta LAPSET n:o 1: julmuus
Koko ajan metsässä sai juosta kuin silmukan läpi. Jokainen houkutteleva mätäs, johon lenkkarinsa upotti, saattoi olla maa-ansa, joka laukoi ilkeästi sääreen pikkuruisia tikkoja. Poolin tekemiä paukkupanoksia posahteli varpaitten alla vielä seuraavana kesänä. Syvemmällä metsässä meillä …
Lue lisää ja kommentoi