Tarinavirta

Joulun Mirjami vietti kotonaan Helsingissä vanhempiensa luona. Hänellä ei ollut sisaria eikä veljiä, mutta isänpuolelta oli pari samanikäistä tyttöserkkua, joten tytöt kävivät bilettämässä kaupungilla ja ostoksilla ja joskus sattui, että Mirjami tunnistettiin ja häneltä pyydettiin jopa nimikirjoituksia. Se oli hänestä täysin hämmästyttävää, koska hän ei pitänyt itseään julkisuuden henkilönä. Nyt hänestä oli kuitenkin tullut tunnettu nuorisopoliitikko, bloggari ja somevaikuttaja, oikeastaan ilman mitään omaa suunnitelmaa. Kuten odotettuakin, vihapuhe ja haittameili eivät antaneet odottaa itseään: Jannah odotti valhekristittyä käärmeensikiötä. Mirjami bloggasi, blokkasi ja vaihtoi salasanoja, ja meri alkoi hitaasti jäätyä ja tyyntyä juuri joulun alla.

Lumi satoi kolme päivää ennen joulua ja Helsinki oli kaunis uudessa, puhtaassa lumipuvussaan. Pääkaduilla ja ostoskeskuksissa kaikui joulumusiikki ja värikäs jouluvalaistus, joka oli korvannut aikaisemman hillityn jouluisen hartauden ja värien sopusointuisuuden: amerikkalaistyylinen bling ja värien ja valojen ylenpalttisuus oli huumaavaa. Monet kaupunkilaiset olivat paenneet maalle ja sukutiloilleen Savoon, Pohjois-Karjalaan, Pirkanmaalle, Hämeeseen, Keski-Suomeen ja Varsinais-Suomeen, Satakuntaan ja Pohjanmaalle vähemmän kaupalliseen joulutunnelmaan: luminen metsä ja valkoiset hanget tuntuivat omimmalle ja nostalgiselle kaiken väriloiston ja konsumenttijuhlan keskellä. Monet vanhemmat ihmiset kaipasivat nyt korpeen, mutta nuoret, kuten Mirjami ja hänen serkkunsa Aija ja Elina nauttivat pääkaupungin ostoskeskuksista ja ihmisvilinästä, joulunkellojen kumahteluista ja enkelikuoroista.

Jouluaattona kokoonnuttiin mummin ja vaarin luo kehäkolmosen ulkopuolelle, maalla sijaitsevaan omakotitaloon viettämään perinteellistä suomalaista joulua. Lapsenlapset olivat koristelleet joulukuusen koulussa tekemillään kuusenkoristeilla; sähkökynttilät ja hopea- ja kultaköynnökset täydensivät juhla-asua ja aina pakolliset suomenliput, säästetyt itsenäisyyspäivän kuusenkoristelusta. Oli tullut tavaksi koristella ensin itsenäisyyskuusi suomenlipuilla ja sinivalkoisilla kynttilöillä ja sitten vaihtaa koristeet enemmän jouluisiksi tai lisätä vain blingiä. Tänä vuonna kuusen latvaan oli ilmestynyt perinteisen Betlehemin tähden tai jouluenkelin sijaan riikinkukkoenkeli.

Haudoilla käynti oli aina ollut osa perinnettä, mutta koska Marjamäkien kumpujen yöhön siirtyneet sukupolvet olivat niin kaukana pääkaupungista ja hajallaan ympäri maata, niin oli päädytty kompromissi-ratkaisuun ja aattoillan hämärtyessä olivat kaikki menneet autosaattueena lähimmän kirkonkylän hautausmaan yhteydessä sijaitsevaan muistolehtoon ja sytyttäneet jokaiselle poismenneelle läheiselleen ja rakkaalleen kynttilän. Sinne sytytti Mirjami Marjamäki alias Maryam Al-Hussein kynttilän äidilleen, jonka ruumista he eivät olleet koskaan saaneet kotiin joukkohaudasta Pohjois-Syyriasta ja myös isälleen, josta hän ei tiennyt mitään, paitsi että hänen äitinsä oli rakastanut sitä miestä enemmän kuin nuorta elämäänsä. Kun kaikki olivat palaamassa jo pysäköintipaikalle sakenevassa lumipyryssä ja pimeydessä, Mirjami palasi vielä sytytettyjen kynttilöiden ääreen ja asetti pikkuruisen riikinkukon lumeen. Jesidiksi ei voinut kääntyä, siksi voi vain syntyä, mutta Mirjami ei unohtanut kiitollisuudenvelkaansa riikinkukkoenkelille, jonka siipien suojaan hän oli tullut.

Jouluaattoillan aterialla oli kaksitoista henkilöä, lapset mukaan luettuna. Vaari ja mummi, nyt jo pitkälle yli kahdeksankymmentävuotisia, mummi rollaattorilla liikkuva, pappa vielä köpitteli kepin kanssa. Koolla olivat Merja ja Harri ja Merjan sisko Annaleena, joka oli sinkku, Harrin sisko Saija ja hänen miehensä Reijo ja tyttäret Aija ja Elina, 22 ja 24 sekä Elinan kaksi suloista pientä mussukkaa lyhyeksi jääneestä avioliitosta espanjalaisen jalkapallonpelaajan kanssa, Jordi ja Shaki, 4 ja 2 vuotta. Lisäksi perheen koiravanhus Messi, lyhytkarvainen borderterrieri, joka ei tosin saanut istua perheen kanssa, mutta joka ei liikahtanut minnekään vaarin tuolin viereltä. Jussi-vaari ruokki sitä makupaloilla suoraan pöydästä, vaikka Terttu-mummo nyrpisti nenäänsä moiselle epäsiistille käytännölle. Elina nauroi vain, sillä vaikka Messi olikin hänen koiransa, Espanjasta tuotu ja jalkapalloperheessä kasvatettu, niin se oli erityisen kiintynyt vaariin.

Kun joulupukki oli käynyt ja lapset vihdoinkin rauhoittuneet untuvatäkkiensä alle pehmolelut vieressään ja uudet pyjamat päällään, vatsat pullollaan kinkkua ja puuroa, joulutähtiä ja täytekakkua, aikuiset istuivat vielä hetken kynttilöiden loisteessa, kuuma, maustettu glögi kädessä. Mummi tosin halusi vain kuumaa kaakaojuomaa, johon Aija oli lirauttanut mausteeksi lusikallisen kahvilikööriä, ja Jussi joi yksimaltaista, savuntuoksuista skottilaista, mutta Harri, Merja, Mirjami, Annaleena, Saija, Reijo, Aija ja Elina skoolasivat Blossan viiniglögillä ja toivottivat hyvää joulua toisilleen ja tunsivat suurta kiitollisuutta siitä, että he saivat olla kaikki yhdessä, terveinä ja ehjinä, menneen vuoden koettelemuksien jälkeen.