Lauantaiaamuna meidän parvekkeen alla palloili kolme mustiin pukuihin ja muutenkin siistiin sotisopaan pukeutunutta parikymppistä miestä.

– HIENOT KOLMOSET!  ilmoitti toinen Kakkoslikoista meille sisähuoneisiin.  – Miehiä!

– En välitä! kailotti toinen kantanaan. Tarkensi vielä: – Miehistä!

– Entäs kun haluat lapsia? haastoi toinen terassin kynnyksellä kädet puuskassa seisten.

– Mää adoptoin.

– Mistä muka?

– Afrikasta. Mää haluan suklaanruskean lapsen.

– Tuo on kolonialistinen ajatustapa! Ja vähän rasistinenkin!

– Kui ni?

– Ajatteles nyt, keskustelun avaaja haki hetken oikeata ilmaisua.

– Mietis oikein. Kolme mustaa miestä Karjarannassa.

– Nii. Nii’i? Toinen likoista oli jo ihan sekaisin sen suuriäänisemmän edessä.

– Ne tulevat käännyttämään meitä mormoneiksi. Jommankumman äänessä kalskahti määrätietoisuus.

– Suomessa on jo tarpeeksi uskontoja.

– On Suomestakin lähetetty saarnaajia Afrikkaan, altavastaajaksi joutunut rupesi miettimään perusteluja.

– Nii. Ja Euroopasta! Saarnataan ensin ja ryövätään sitten maat ja mannut.

– Ja otetaan lapset orjiksi. Nyt pääsi jo toinenkin vauhtiin.

– Ja viedään oma kulttuuri.

– Mutta on kaikilla ihmisillä oikeus puhua omasta puolestaan, jompikumpi myöntyili vaimeasti.

– Tulee siinä kyllä ongelmia.

– Ihmisiä pitää suojellakin, toinen arveli varovasti.

– Nii joo. Mutko …

 

– TAUKO –

 

– Ennen suojeltiin lapsia.

– Miten niin? Kuka koskaan on lapsia suojellut?

– Saarnaamalla saatiin lapset tottelemaan. Niin suojeltiin…

Sanoja näytti vähän eksyneeltä. Hän rupesi räpläämään lettiänsä.

– Karkkipäivä tuli vasta, kun lapsi oli kiltti.

– Oli kovaa olla kiltti.

 

Sitten seurasi muistelustuokio yhdessä edellisiltana luetun Jörö-Jukan pohjalta. Jörö-Jukka on maailman kuuluisin lasten kuvakirja, joka on täynnä runomuotoisia opettavaisia ja lystikkäitä tarinoita. Kirja on ilmestynyt 1840-luvulla Saksassa, suomennettu 1869.

Kumpikin muisti, että kirjassa Laura paloi poroksi, ennen kuin ehti olla kiltti. Laura ei totellut ja leikki tulitikuilla. Jäljelle jäi Laurasta vain kasa tuhkaa ja kenkäpari.

–  Ja Pekalta kraatari leikkasi peukalon, kun Pekka ei totellut, vaan imi peukaloaan.

Sanoja teki sormillaan saksen leikkuuliikettä. ”Sakset sanoo niks ja naks. Poikki menee yks ja kaks.”

– Aika julmia juttuja, toinen huokaisi.

– Eikä se ole ainoa kirja, jossa on julmia juttuja, toinen myötäili.

 

– TAUKO –

 

– Mennään Neuvotteluhuoneeseen! komensi se likoista, jolla oli kirkkaammat silmät.

– On aika päättää, mitä mieltä me ollaan …, julkilausui se toinen saman näköinen.

– … siitä, että kaikkea, mitä sanotaan …

– … ei tarvitse uskoa …

– … eikä totella aina kun sanotaan…

 

– PAM!-

 

Minun tekniikkakammarini ovi paukahti kiinni 9-vuotiaiden neuvottelijoiden jälkeen. Oven läpi kuului kovaääninen puheenrapina.

Uusin julkilausuma manipulaation ja käskytyksen rajoista oli selväsanaisesti muotoutumassa. Kohta se teipattaisiin oveen valtaapitävien luettavaksi.