Sanojen lähteiltä kirjojen mereen
VILLE: Olen joskus iltarukouksessa kiittänyt. Kiitos Jumala, etten ole perheen vanhin lapsi.Kun kerroin siitä suojatyössä, kaveri ihmetteli, kun se on itse vanhin. Sitä oli jotenkin vaikea selittää, kuin laatikko sisälläni olisi lukossa. Se tieto, jonka kuulin kerran sukulaisten puhuvan, että …
Lue lisää ja kommentoi
Lyseon piha oli autio.
Apsu myöhästyi pahasti 8. luokan ensimmäiseltä uskonnontunnilta. Opettaja Airaksinen kohotti kulmakarvojaan ja nyppi Jokapoika-paitansa rinnuksella riippuvaa suurta turmaliinikorua – Apsun teki mieli syödä tuo makean herkullisen näköinen kapistus, kuin pehmeä leivos, mutta lopulta opettajan sanat saivat …
Lue lisää ja kommentoi
Mies puhelimessa käski, että Siiri laskisi vettä. Oli sanonut, että amme ääriään myöten täyteen.
Ensin pitää ottaa vaatteet pois liosta, jos kerta vettä on laskettava. Tuleehan nyt kiirettä. Märät vaatteet pitää kerätä punaiseen muovivatiin. Se on tarpeeksi iso. Siitä sitten …
Lue lisää ja kommentoi
”No nyt se sitten tuli voimaan”, Jukka sanoi ja kopautti kuppinsa kahvihuoneen pöytään, niin että sokeriastian lusikka kilisi.
”Mikä niin?” Paavo kysyi ja nosti katseensa puhelimestaan.
”Kieltolaki.”
”Kieltolaki? Mikä niin kieltolaki?”
”No rahapelaamisen kieltävä laki tietenkin. Tänään on viidestoista toukokuuta …
Lue lisää ja kommentoi
RÜTGER WOLGEMUTH
Rütger on juuttunut istumaan vailla tarkoitusta jonkun tyhjäksi jättämään pöytään kahvilan katukarsinan sisäpuolelle, ehkä aikomuksena oli ottaa jotain, mutta koska pöytä oli jo merkitty puolityhjillä astioilla hän kuvitteli saavansa olla hetken rauhassa. Pienestä espressokupista nousee tunkkainen jäähtynyt lemu, …
Lue lisää ja kommentoi
Ote novellista Nainen riisuutuu metsässä kokoelmasta Näyttöihot. Turbator. 2008.
Syksyllä minä kerroin Hannekselle, että odotin lasta, että oikein kylä siitä asiasta kohisi.
”Otata pois, minä kyllä maksan”, hän sanoi.
Hanneksella oli viimeinen vuosi tekussa ja …
Lue lisää ja kommentoi
Syys kääntyy kesäksi: oudosta kevätalakulosta tulee mieleen syystarina humpuukista, jonka ymmärtäminen kertoo miksi melankolia luo tilanteita, joissa ulkopuolisuus saa ne puitteet jotka se tarvitsee.
Apsun likiystävä Atro muistaa tapauksen edelleen, 40 vuoden jälkeen, sillä Atro innostui aikoinaan todistamaan Lyseon tuimille …
Lue lisää ja kommentoi
Novellikokoelmasta Satakunta vanhaa heilaa. Turbator. 2016
(Muuan toukokuinen muisto)
Auto jumahti niille sijoilleen. Kun huomautin, ettei peli vetele, Heilan silmäykset muuttuivat jääpuran teräviksi. Oli kierrelty koko yön seutu siellä ja täällä. Poikkeiltu pariin kertaan tienposkeen osuneen mäentöyrään kupeeseen ja otettu …
Lue lisää ja kommentoi
Liittyminen halun kautta on ajoittain vaikeaa
Heteroseksuaalisuus on saanut testata ja hienosyistää ja kokeilla itseään vuosituhannet.
Jokaiselle idealle heteroihmisyyttä on joku sosiaali- tai harrastusryhmä, joku self-helpbook, joku systeemejä luonut filosofi, joku idoli, joku käänteentekevä elokuva, joku syvästi vaikuttanut kirjaklassikko.
Mikäli …
Lue lisää ja kommentoi
– Et kai meinaa jättää autoas siihen? kimahti nainen.
Korven Mauri oli pysäyttänyt autonsa porilaisen kerrostalon viereen autotallinsa eteen. Hän oli juuri nousemassa autosta piha-asvaltille avaimia sormissaan heilutellen. Kasvoiltaan tummanpuhuva nainen lennähti hänen viereensä.
– Mitä tarkoitatte? Mauri peruutti pari …
Lue lisää ja kommentoi
Maan varjo heittyi kiertoradalla hitaasti kiertävään esineeseen. Se pyöri loivasti pituusakselinsa ympäri, vaikka ilmeisesti sen painopiste pisti sen kiertämään vähän sivuttain. Se oli hanska. Hanska pyöri pikkurillin ja ranteen toisen laidan muodostaman yhteysakselin ympäri. Kun Maan varjo peitti hanskan, olisi …
Lue lisää ja kommentoi
Avautumisia
Minulla on tuskallinen logistinen ongelma, jota en pysty ratkaisemaan.
Kas näin:
Yleensä käyn marketeissa kerran viikossa. Yritän keskittää ostokset yhteen päivään, koska en tykkää kauppakeskuksissa huuhailemisesta.
Mukaan tarttuu ruokatarvikkeiden, taloudenhoidon ja siivoustarpeiston lisäksi kaikenlaista takkia, sukkaa ja muuta tarpeellista …
Lue lisää ja kommentoi
Paavo ajeli kirkkaansinisellä Golfillaan kohti rautakauppaa. Maaliskuun alun päivä pysyi harmaana, lumi peitti vielä maan. Kulunut talvi kaikkinensa tulisi silti jäämään aikakirjoihin normaalia leudompana.
Pysäköintiruutu pilkotti pihan pälvikohdasta, Paavo peruutti autonsa siihen arvioiden asfalttiin maalattujen viivojen välin. Hän vääntäytyi istuimeltaan …
Lue lisää ja kommentoi
”Voit viedä kaiken sen, mitä haluat, niin minä roudaan loput kierrätyskeskukseen”, Oscar huikkasi ennen lähtöään. Hänellä oli kiire kuten aina.
Auton ääneen vaiettua, taloon laskeutui hiljaisuus, jollaista Nuria ei muistanut siellä milloinkaan aiemmin kokeneensa. Hänen muistoissaan talo oli ollut aina …
Lue lisää ja kommentoi
Sarjasta MAANISET MONOLOGIT
Asun maakunnassa, jossa perinteisesti ihmisten kasvolukemat ovat yhtä järkähtämättömät häissä ja hautajaisissa, lottovoiton jälkeen ja hyvän metsästyskoiran ilmestyttyä näköpiiriin.
Asun kaupungissa, jossa tuttavan yrmyyn ilmeeseen voi yleensä luottaa. Ilmekään ei värähdä, joten ei tarvitse ruveta tulkitsemaan mielialoja.…
Lue lisää ja kommentoi
Sarjasta VANHUUS: mummun kuolema
MIEHENMETSÄ – novellikokoelmasta
Novellin loppu
Matkaa oli alle kymmenen kilometriä. Kun Parkkonen kaarsi pihaan, juoksijoiden varjot häilähtivät rantaan. Laiturilta ulvahti käyntiin voimakastehoinen perämoottori. Nuorten tyttöjen kirkuna sekaantui poikien möräkkään huutoon.
Ulkovalo paloi ja valaisi vain …
Lue lisää ja kommentoi
Sarjasta VANHUUS: pitkä avioliitto
Appelassa oli selvä elämisenjärjestys. Toinen oli aina liedenvartijana, toinen kylienkiertäjänä.
Kun appi yllättäen kuoli muutaman vuoden yli 80:n iässä, anoppi jumittui lieden reunaan omalle paikalleen kahvipannun kylkeen.
”Aina viipyy … jossakin… Joelle taas mennyt … …
Lue lisää ja kommentoi
Sarjasta VANHUUS: (kuka pitää huolta)
NÄYTTÖIHOT: Ote novellista Viimeinen maksaa
Illalla Anni ajoi vanhainkotiin. Autosta oli sulake palanut, vain toinen lamppu kiilsi laiskasti.
Äiti istui päivähuoneessa filtti jalkojen päällä.
– Hiki koko ajan, äiti sanoi alkajaisiksi. – Kaiken aikaa …
Lue lisää ja kommentoi
Kuun kelmeässä valossa istui rotta. Sen kuono ja viiksikarvat värähtelivät kiivaan hengityksen tahtiin ja pyöreät tummat silmät kiilsivät sen tapittaessa lakkaamatta kohti suuren suurta pyöreää kuuta. Häntä heilahteli puolelta toiselle levottomasti sen pitäessä etutassujaan ristissä vatsansa päällä.
”Voi kuu. Kiltti …
Lue lisää ja kommentoi
Syksyn pimeitä öitä minä pelkään ja odotan eniten. Pitkiä tuulisia yön tunteja kammoksun ja kaipaan, mustaan samettiin kätkettyjä viiltäviä teriä, jotka avaavat muistojani yhä uudestaan. En tahdo arpien haalistuvan ja katoavan, sillä ne ovat kalleinta, mitä minulla on. Minua sattuu …
Lue lisää ja kommentoi