Tarinavirta

Serkkuni on huomiotaherättävän tyylikäs ja uljas, hienosävyinen ja sävyisä nainen.

Tulimme kevätkävelyllä Ruttopuiston kulmalla sijaitsevaan maineikkaaseen Forsblomin galleriaan.  

Esillä oli valtaisia maalauksia, joissa taiteilija kohdensi katseen kudottujen villapaitojen silmukoihin. 

• Kappas sentään miten näistä tulee pyykkipäivä mieleen, serkku tuumasi. 

Seuraavassa hetkessä hän liihotteli gallerian tummaverisen ja syvänpunatuissa huulissa tirkistelevän virkailijan luokse. 

• Mitäs sitten tapahtuu jos useampi ostaja laittaa tuommoisen oranssin kiinnostuspompulan tauluun, tuleeko huutokauppa vai voittaako korkein tarjous, serkku kysyi. 

Ystävälliseen hymyyn sulava punahuulinen kertoi hinnoittelujärjestelmästä ja tiedusteli sulavasti oliko serkku kiinnostunut jostakin nimenomaisesta ihastuttavan kudontamaalarin taulusta. 

•  No kuule, serkku tokaisi painokkaasti, minulla on kaksi urheilevaa poikaa ja yksi urheileva aviomies, ja ne ovat kantaneet hikistä miespyykkiä eteeni päivittäin kasakaupalla. Pyykkiä pyykkiä pyykkiä! Etkä halua kuulla missä olen töissä, siellä kuule sitä pyykkiä vasta onkin mielenkiintoisissa kuoseissa ja määrissä. 

Punahuulen tummaverisyys kalpeni hieman, hän yritti esittää galleriakatalogista hämillään jotakin toista taiteilijaa ja osoitteli Forsblomin aulassa esillä olleita veistoksia: 

• Aivan, tuota, meillähän on vaihtuva myyntinäyttely ja kotiin halutaan mieleistä taidetta, hän keräsi itsensä. Jotakinhan voi miellyttää Edelfeltin oudon eteerinen maalaus vaimostaan, toista tuo Kim Simonssenin mustamielinen lapsiterroristi. 

Serkku ojentautui, kumartui punahuulista kohti tämän palvelutiskin ylle ja sanoi mairealla äänellä, jossa oli ei laisinkaan pidätettyä pauhua: 

• Ja sitten tuli se saatanan joulu! Joka vuosi tuli se saatanan joulu! Kun oli pykännyt itsensä henkihieveriin joka jumalan päivä niin alettiin odottaa joulusiivousta, joulukinkkua, joulurosollia, jouluhempeää äitiä. Ei! Katsos minulle kirjasto ei ole luonnollinen paikka, mutta Edelfeltin takia menin sinne ja luinkin sen kirjan. Turussa on hieno kirjasto, hän päätti hymyillen sanansa. 

Galleristin katalogia pitelevät kädet vaipuivat pöydälle, ja heikosti hymyillen hän visersi raottuvien punahuulten lomasta: 

•  Kyllä meille usein ilmaantuu tauluille useampia ostajaehdokkaita. 

Astuimme aurinkoiselle kadulle.

Serkku päätti että onhan siellä Kiasmassakin poikettava.