1. Home
  2. /
  3. NOVELLIT
  4. /
  5. Tant Elisabeth – naivistinen...

Tant Elisabeth – naivistinen oodi Kierkegaardille

 

Syys kääntyy kesäksi: oudosta kevätalakulosta tulee mieleen syystarina humpuukista, jonka ymmärtäminen kertoo miksi melankolia luo tilanteita, joissa ulkopuolisuus saa ne puitteet jotka se tarvitsee.

Apsun likiystävä Atro muistaa tapauksen edelleen, 40 vuoden jälkeen, sillä Atro innostui aikoinaan todistamaan Lyseon tuimille opettajille, että oli tavannut Tant Elisabethin. Atro vältti kuitenkin huumevieroitusuhkailut: millä kumman konstilla?  

Liisa ja John, Apsun ja Atron läheiset ystävät, olivat kaiken aikaa syysmoottoripyöräajelulla pitkin metsäpartioleirejä, joten heitä ei ehditty sekoittaa mielikudelmiin.  

*** 

Lyseon piha oli autio. 

Apsu myöhästyi pahasti 8. luokan ensimmäiseltä uskonnontunnilta. Opettaja Eiraksinen kohotti kulmakarvojaan ja nyppi Maon-punaisen Jokapoika-paitansa rinnuksella riippuvaa suurta turmaliinikorua – Apsun teki mieli syödä tuo makean herkullisen näköinen kapistus, kuin pehmeä leivos, mutta lopulta opettajan sanat saivat hänet palaamaan todellisuuteen: 

  • No, Kalliola, näinkö kouluvuosi alkaa? Nukutti? Eikö hävetä häiritä toisten oppirauhaa keskeyttämällä tunti? 

Lähes puolet luokan kasvoista näytti Apsulle tuntemattomilta, hieman pahaenteisiltä. Kuin mustalta korppikotkalaumalta. Näiden mustamielien kanssa hänellä ei ollut mitään tekemistä. Eikä korppilaumaisuus halunnut tietää hänestä mitään. Ei edes syödä ohimennen suuhunsa. Hän ei ollut näille herkku. 

Apsu ei mitenkään tohtinut kertoa, että oli ollut polisikuulusteluissa jäätyään kahden villimmän toverinsa kanssa kiinni myymälänäpistyksestä. Tarkoitus oli ollut paeta Ruotsiin koska poliisi oli soittanut jokaisen kotiin, mutta kunniallisen syvästi järkyttyneet vanhemmat ehtivät hakemaan teinitytöt jääkiekkotakeissaan ja piukeissa farkuissaan poliisilaitoksen pihalta ennen kuin nämä saivat tuulta karkuretkeensä. 

Ei karattu, ei kertakaikkiaan päästy karkuun. 

Kotona oli ollut jokseenkin kammottava aamu, ja edessä puolen vuoden kotiaresti. Ilmeisesti myös huonovaikutteiseksi katsottu kirjallisuus oltiin kieltämässä, äiti oli viitannut jopa Peppi-kirjojen sensurointiin kotihyllyistä. Miten Apsu voisi hengittää raikasta ilmaa? 

  • Anteeksi, Tant Elisabeth haki minut loistohotelliinsa aamiaiselle, siksi myöhästyin, Apsulta pääsi suusta 
  • Tant Elisabeth, kukas hän on, kummasteli Eiraksinen valkoinen kulttuuripolkkatukka heiluen. 
  • Oh, hän on Amazonilta palannut upporikas konsulinna, joka haluaa tietää onko veljentytär varmasti kunnollisessa koulussa. 

Luokkatoverit nostivat siihen asti hyhmäisiltä tuntuneet katseensa ,ja kummastelevia kysymyksiä alkoi tulvia: mikä kumman konsulinna, mistä hän on tupsahtanut, miksi hän on Tant… 

  • Tant Elisabeth saapuu huomenna limusiinillaan ja palvelijoidensa kanssa kello 09 tänne kouluun tarkastamaan onko oppisisältö koulutunneillamme kunnollinen! Hän odottaa tapaavansa opettajat puku päällä, ja puhuu vain ruotsia, Apsu huomasi intoutuvansa. 

Eiraksisen ihana turmaliini heilui kiihkeästi:  

  • No mutta meidän on haettava rehtori heti paikalle ja ilmoitettava tästä suuresta tapauksesta!   

Välitunnilla Apsusta tuntui että kohina Tant Elisabethin saapumisesta lietsoontui, ja hän huomasi laskettelevansa ummet ja lammet satumaista tarinaa erikoisesta tädistään. Ehkäpä kuulijoita ei ollut monta, ehkäpä vain Atro, mutta tunne on tunne.

Aamulla Eiraksinen seisoi koulun portilla kello 9, ja oppilaat kurkistelivat ikkunoista. Luvattua limusiinia ei saapunut, ja Eiraksinen tuli kysymään Apsulta minne Tant Elisabeth on joutunut. 

  • Oh, hänelle tuli kiire neuvotteluihin Magadaniin, ja hän tilasi yksityisjetin. Minun pitää nyt heti lähteä lentokentälle häntä saattamaan, Apsu huudahti ja lähti samantien juoksujalkaa ulos koulun portista. 

Psykologisiin tutkimuksiin perehtynyt Eiraksinen teki Apsulle luokan edessä valheenpaljastuskokeen. Siinä osoittautui, että Apsulla oli kyky puhua palturia vakuuttavasti, mutta että kyse oli todellakin palturista. 

Onneksi tällä kertaa asiasta ei ilmoitettu vanhemmille, mutta seuraavana päivänä koulussa tapahtui seuraavaa: ranskanopettaja, pieni hento nainen, tuli kysymään Apsulta olisiko kenties syytä lähteä myllyvieroitushoitoon.  

  • Mistä syystä, Apsu hätkähti pientä uhkailijaa. 
  • Vaikuttaa siltä, että käytät LSD:tä ja näet harhanäkyjä, ilmoitti pikkuruinen ranskanopettaja, ilmeisen tyytyväisenä vakuuttumisestaan omasta asiastaan. Oli asia. Oli asiaa.

Uskonto pelasti Apsun huumehoidoista. Mutta samalla tuhoutui kaikki nimittäin! Hänen ensirakkautensa vanhemmat pelästyivät ja ystävätär lähetettiin turvaan huumekriisiltä kristilliseen opistoon. Apsu itse käytti pitkän kotiarestinsa lintsaamalla kieltentunneilta ja lukemalla kirjastossa mitä ikinä käsiinsä sai. Opettajainhuone luonnollisesti ymmärsi ettei Apsu ollut houraillut hallusinogeenien vallassa – vaan oli omituinen koska oli. 

Opettajat kannustivat Apsun ulkopuolisuuden kohtausta kuin syyspihlajasta kiihtynyt tilhiparvi. Ehkä heillä oli hauskaa, ehkä he eivät halunneet vastustaa draamaa ja heittivät siksi vallintaa rajoittavan etiikan pois. Ranskantaito pysyi huonolla tolalla. 

©Antu Sorainen
 

Keskustelu artikkelista

  1. Kirjoitus on oodi Kierkegaardille. Tämä pieni tarina syttyi päässäni kun luin Kärsimysten Evankeliumia: ” Onhan niin, että jokainen mielentila luo ympärillee samaa, mitä se itse on, muodostaa tehtävän itsensä mukaan. —Missä on rohkea, siellä syntyy kyllä suuri vaara, sitä hän nimittäin tarvitsee, sitä hän vaatii, sitä tarvitsee rohkeuden itsesäilytysvietti rohkeassa.”

  2. Olipas hieno kertomus. Tuli ihan ne vanhat ajat mieleen, ja etenkin Rauman lyseon musiikkiluokka, jossa vietettiin tunteja ja taas tunteja jälkiistunnossa. Tarinassa on hienosti tiivistettynä se miten kolut pakottavat oppilaansa samoihin muotteihin, ja jokainen joka ei siihen mahdu on ongelmanuori.

  3. Upea kuvaus, tarina – mikä ihme tämä sitten onkaan. Erinomaista on se, että tuttu tarina (samastuttavuus) vie ja lukija vikisee (naureskelee). Tuhannesti kerrottu – mutta vain kerran näin. Sanasto saa haukkomaan henkeä. Ilmaisut ovat tarkkoja ja lukija tuntee ne ja tietää tarkoituksen. Mutta samaan aikaan on kuin lukisi vieraskielistä tekstiä, jonka -pimpelipom – osaatkin ja ymmärrätkin. Kliseet saavat kyytiä!
    Pirullinen salaiva iskee myös niin, että hampaissa vihloo. Lisää tällaista!

  4.  

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.