Liittyminen halun kautta on ajoittain vaikeaa
Heteroseksuaalisuus on saanut testata ja hienosyistää ja kokeilla itseään vuosituhannet.
Jokaiselle idealle heteroihmisyyttä on joku sosiaali- tai harrastusryhmä, joku self-helpbook, joku systeemejä luonut filosofi, joku idoli, joku käänteentekevä elokuva, joku syvästi vaikuttanut kirjaklassikko.
Mikäli yrität näihin queer-energialla mukaan vaikkapa lahjakkuuden, kiinnostuksen, sosiaalisuuden, estetiikan, unelmien, hoivan, taiteellisten tavoitteiden, teknisten ideoiden, johtajuuden, fanittamisen, suunnittelun, taitojen, rivi-ihmisyyden, solidaarisuuden, liittolaisuuden, utopian, rakkauden, suhteiden tai innostuksen kautta, kohtaat yllätyksiä, ja sinulta vaaditaan kummallista lujuutta ja äärimmäistä, sitkeää luovuutta.
Varaudu ajoittain ylettömän onnelliseen elämään, jossa äärimmäinen riemu säväyttää jokaista tunnistamaasi ja käytössäsi olevaa aistiasi.
Ihmiset, jotka kohtaat uudenlaisen ilon, loistavan räjähdyksen ja kaikkinaisen hienouden välkkeessä tulevat loistokkuutesi näyttämölle väistämättä repaleisten kankaiden peittämistä oudoista takahuoneistaan, ja he jatkavat viimeisen esityksen jälkeen jonnekin, jota et voinut aavistaa.
Et ehkä voi seurata heitä, et kaikkia, ehket ketään.
Esityksen huipentuessa lavalle satoi vielä vain sekunteja sitten glitteriä. Olet sen peitossa, silmissäsi säteilee, olet rakkauden kaikkeus, titaanien kirkkaammassa ilmassa.
Off-stagella tapahtui samaan aikaan asioita joita et vielä tiedä, siellä on ihmisiä joita et laisinkaan tunne. On heidän aikansa rakentaa koko näyttämö uudelleen.
Voi olla, että yksinäisyys, vieraantuminen ja uupuminen aaltoilevat sinussa näissä yllättävissä kohdissa, etkä tiedä minne mennä, kenelle puhua, mistä löytäisit kiinteän alustan, jolla seisoa, verhon jossa lukisi sinun nimesi – tai edes jotakin tunnistettavaa.
Auttaako avoimmuus, mitä tehdä eri elämän vaiheissa nousevalle raivolle, voitko ottaa kaikki ja kaiken koko ajan huomioon? Poliittiset, rakkaudelliset ja sosiaaliset erheet moukaroivat haluasi. Näet elämänkohtaloita. Täytyt ja rikkoonnut samaan aikaan. Olet erityinen ja vain yksi joukosta, matkustelet ja erakoidut.
Löydät uusia uomia. Olet kuin kerrostumia kalliossa.
Näet miten elämä kuhisee, olet oppinut katsomaan ja näkemään hienon ja kauhun liitossa. Luet ehkä pikkuisen novellin siitä, miten Tonavanjoen hiekkasaarekkeen pajukko kuiskii ja liikkuu sinne yöksi eksyneen ympärillä; se muuttaa sinun, yhden seikkailijan suhteen ja liittää sen Euroopan historian, luonnonvoimien kahlitsemisen ja omien pelkojen yhteiseen kumuun, ihmiskunnan mutinaan.
Et tiedä missä muutut, etkä aina muista pohjimmaista iloa.
Liity siellä missä voit. Liity iloon aina kun voit. Luo aina kun voit. Jätä jälki, ja arkistoi se silloin kun voit. Anna aina itsellesi anteeksi.
Lepää missä ikinä voit.
* Kuva: Inkeri Pohjola
Kalliokerrostuma on viite paitsi pohjoisamerikkalaisen queer-antropologi Gayle Rubinin ajatukseen geologisesta muistista, jossa queer-historian loistavista räjähdyksistä jää vain kalliojuovan kaltaisia merkkejä yhteiseen muistiin (tässä Rubin viittaa toiseen kuuluisaan antropologiin, ranskalaiseen Claude Lévi-Straussiin) myös Aino Kallakseen, joka päiväkirjassaan 19. 4. 1928, luentokiertueelta pitkin Englantia, kirjoittaa näin: ” Lincolnin kuuluisa katedraali, roomalaisportti, normannilaisportti. Ikäänkuin vuorikerrostumia eri kehityskausilta.”
Onko tässä tekstissä kyse toiseuden, toisenlaisuuden (joka on kuin juova kalliossa) sisäisestä kokemuksesta: iloa, raivoa, toivoa, epäilystä – mutta “anna itsellesi anteeksi”. Vähän samaa ideaa kuin Helvi Juvosen “Iloni on pohjajäätä” (uskonnollisessa kontekstissa siinä kyllä). Mutta periaatteessa sama: Siellä, missä voit; aina, kun voit; aina kun voit; missä ikinä voit.
“Anna aina itsellesi anteeksi.” Sitäkö, että tuntee erilaisuuden, on nähnyt monia eri tapoja, joilla on oikeutuksensa – miksei siis liehuviin vaatteisiin ja kimalteeseen pukeutuvalla queerilla olisi oikeutuksensa julistaa: olen.
Meniköhän nyt ihan pieleen se, miten koin? Vaikka eihän kokemus koskaan voi olla väärä. Vai?
Tämä koskettaa minua, erityisesti “Liity siellä missä voit. Liity iloon aina kun voit. Luo aina kun voit. Jätä jälki, ja arkistoi se silloin kun voit. Anna aina itsellesi anteeksi.” En usko, että olen queer, enkä ajattele sitä välttämättömänä kategoriana muiden kategorioiden joukossa. Minulle syntyi ajatus, että meidän kaikkien halua moukaroivat “poliittiset, rakkaudelliset ja sosiaaliset erheet”.