Sanojen lähteillä
Novellit
Terveyskeskuksen ovi avataan aamukahdeksalta. Olen jo hyvissä ajoin liikkeellä, koska oloni on hutera monen kuumeisen päivän jäljiltä, ja eteneminen terveyskeskuksen mäelle tuntuu vaivalloiselta. Monia muitakin raahautuu oven taakse aivastellen, ja samalla taivastellen maanantaiaamun väentungosta.
”Minä sinnittelin viikonlopun yli, ettei tarvinnut …
Lue koko tekstiLomamatkallani Italian Rivieralle, menin tapaamaan ystävääni Mariellaa Genovaan.
Me olimme tutustuneet Strasbourgissa, mutta sen jälkeen kun hänet oli lähetetty Alexandriaan, välimme olivat viilenneet, enkä ollut tavannut häntä yli kymmeneen vuoteen. Olimme toki vaihtaneet viestejä aina silloin tällöin ja lähetelleet toisillemme …
Lue koko tekstiEsa istuu keittiössä ja katsoo Helsingin Sanomia, jonka äiti on viskannut eteiseen ja joka on pudonnut puulaatikon kannelle. Hesari tulee heille, vaikka ei muille sillä kadulla. Lehdessä kerrotaan Salvador Dalísta, joka on niin suuri taiteilija, että pystyy tekemään merisiileistäkin taiteilijoita. …
Lue koko tekstiPari päivää ennen koulun alkua Esa ja Janne ehdottavat Laurille, että uidaan lahden yli vanhalle uimalaitokselle. Pojat tietävät, että keskellä lahtea on luoto jolla voi levätä.
Syvä vesi on aina herättänyt Laurissa mielikuvan jostain suunnattoman suuresta, joka liikkuu syvyydessä ja …
Lue koko tekstiOn heinäkuinen ilta. Hetkeä aiemmin päättyneen sateen jälkeen ilma on puhtaan kuulasta ja sen tuoksu virkistävän raikas.
Aurinko painuu jo hiljalleen horisontin taakse. Ennen kuin se ehtii painua sinne kokonaan, se tervehtii, kuin lohduttaen vielä viimeisillä säteillään. Värjäten taivaalla poispäin …
Lue koko tekstiÄiti on kiva, kun se leikkii mun kanssa. Tänään leikitään taas majaa. Mä olen nähnyt, kun isoilla pojilla on ollut ulkona maja. Ne on itte rakentaneet sen. Mut me tehtiin äidin kanssa maja tänne sisälle. Me laitettiin ruokapöytä olohuoneeseen ja …
Lue koko tekstiMAANISET MONOLOGIT
Muistijälkiä- sarjasta n:o 15
Samuelin kanssa oli vähän samanlaista kuin maalla sateen jälkeen. Minä olin se sateenhäntä, joka paksuna jöntikkänä jumahti odottamaan taivaanrantaan kuusien sahalaidan nirkkoihin. Siitäkään ei tiennyt tuliko vai menikö. Ensin tanner tömisee ja tulikeihäät pilkkovat …
Lue koko tekstiViime tapaamisestamme oli kulunut jo aikaa. Suuret sadepisarat olivat putoilleet päivittäin jo viikkoja ja sulattaneet talven. Pukeuduin sadetakkiin ja kumisaappaisiin valmistautuessani lähtöön. Tummanvihreiden kuusten reunustama polku olisi pitkä ja hidaskulkuinen. Taivas oli täynnä harmaansävyisiä pilviä, jotka liikehtivät madellen, kuin vaatien …
Lue koko tekstiKun Kasper ja Tuike muuttivat uuteen omakotitaloonsa järven rannalle, se oli heidän unelmiensa täyttymys. Ensimmäinen makuuhuoneen lattialla nukuttu yö sai unohtamaan rahahuolet, pitkät päivät rakennustyömaalla ja koetut vastoinkäymiset.
Vielä oli tietenkin paljon työtä tekemättä. Oli seiniä maalattavana, pihamaa laitettavana, huonekaluja …
Lue koko tekstiLauri polkee pienellä punaisella polkupyörällä jalkakäytävällä lähellä kotia. Hän näkee kadun puolella olevan viemäriristikon kaltereiden päällä, hiekan ja roskien seassa monta veden siihen kuljettamaa jäätelötikkua. Hän astuu nopeasti pyörältä, joka ilman apupyöriä rämähtää katuun.
Märät tikut haisevat samalta kuin kaislat …
Lue koko teksti
