Sanojen lähteiltä kirjojen mereen
Kiukaan sihahduksen jälkeen ehdimme hengittää muutaman kerran ennen kuin höyry saavutti meidät. Kattoa pitkin vyöryvä kosteus puraisi nautinnollisen kivuliaasti poskipäistä, korvista ja hartioista.
‒ Menen jo suihkuun, Hanna sanoi puhisten ja laskeutui lauteilta pitäen päätään matalalla. Panin merkille, kuinka hänen …
Lue lisää ja kommentoi
Soutajana syyskalalla tympiintynyt äitini seisoi sodan aikainen nagaani kourassa ja sanoi isälle, että paras nyt oli valita. Se on loppu nyt tämä jatkuva kiukuttelu siitä, että souda ja huopaa, oikealle ensin ja hiukan enemmän vasemmalle sitten. ”Se on loppu nyt!” …
Lue lisää ja kommentoi
Heikki tiesi mitä Jessica ajatteli, joten hän kiirehti sanomaan oman kommenttinsa ennen tätä:
− Näytät kauniilta.
− Enkä näytä. Kauhea maha! Jessica torjui sulhasensa kehut.
− Kulta, kaikki tietävät, että siellä on vauva, etkä ole lihava. Sinun sisälläsi kasvaa uusi …
Lue lisää ja kommentoi
– Käy rohkeasti peremmälle. tumma miesääni kehotti. Inkaa jännitti. Hän oli ensimmäistä kertaa Hämeen keskiaikafestivaalilla. Houkutteleva kyltti Mr Tiger kertoo kohtalosi oli pysäyttänyt.
– Tämä on ihan hullua, en ole ikinä ennen käynyt ennustajalla, Inka henkäisi.
Hän katseli ympärilleen. Telttakatos …
Lue lisää ja kommentoi
Miten vihaankaan häntä. Kun katsonkin häneen päin, näen punaista. Miten hän keimailee. Miten hän pukeutuu vietelläkseen. Hänen pilkallinen naurunsa satuttaa. Olen hänelle pelkkää ilmaa. Hän on röyhkeä. Ottaa haluamansa muista piittaamatta. En voi katsella sivusta. Minun on pakko tehdä jotain. …
Lue lisää ja kommentoi
Suren sitä, että rohkeus taisteluissa mitalein palkitaan.
Vaan onneksi sanat eivät kuole, jos niitä kiväärein ammutaan.
Manolo Chinato
Vihreää merenrantaheinikkoa täplittivät harmaat kivenmurikat. Jotkut kivistä olivat jokseenkin kurpitsan kokoisia, toiset näyttivät siltä kuin harmaakarvainen lammas olisi käynyt makuulle mättäiden väliin. …
Lue lisää ja kommentoi
KUOLEMA HÄMEEN KESKIAIKAFESTIVAALILLA
Mama Maddalena oikaisi selkäänsä. Perjantai-ilta Hämeen keskiaikafestivaalilla oli ollut vilkas. Hänen ennustusteltassaan oli käynyt uteliaita vieraita jonoksi asti. Mama lupasi kaikille vain hyviä ennustuksia. Suurin osa uskomattoman kauniin pakan korteista oli heleän värisiä ja myönteisiä. Muutamat tummasävyiset …
Lue lisää ja kommentoi
Mies ja nainen, vanhat kaverukset, viettävät yhdessä iltaa. He istuvat sohvalla, kumpikin omalle puoliskolleen käpertyneenä, juovat viiniä ja kuuntelevat musiikkia. Heidän jalkansa ovat kymmenen senttimetrin päässä toisistaan. Kymmenen senttimetriä riittää: he tuntevat toistensa läsnäolon. Halu koskettaa loppuu tässä. Tai oikeammin: …
Lue lisää ja kommentoi
– Miehenne kunto ei tule palautumaan leikkauksia edeltävälle tasolle. Nyt on aika valmistautua palveluasumiseen, nuori tukevasti raskaana oleva lääkäri katsoo minua sinisillä silmillä. Olen näkevinäni niissä myötätuntoa. Ehkä sääliäkin.
Vedän henkeä ja yritän pidätellä kurkkuun noussutta palaa.
– Jos miehenne …
Lue lisää ja kommentoi
Asetuin sängylle varovasti. Rupesin hengittämään pitkiä syviä vetoja. Samalla laskin koko ruumiini yli laineilevia aaltoja. Jos heti pääsisi lähtemään … Jos heti lähtisi, ehtisi. Ei kyllä ehtisi, kinasin mielessäni hengittämisen tahtiin. Ei millään ehdi. Perkeleen Ante. Hiukan helpotti. Kokeilin lujempaa: …
Lue lisää ja kommentoi
Tunnen, miten hengitykseni tihenee, poskipäitäni kuumottaa. Kenkieni korot painuvat hiekkaan. Jalkani jouduttavat minua kilpaa mieleni kanssa. Kohta, ihan kohta. Tornimaisen mustan kiven takaa suoraan ensin, sitten pilarikatajan ohitse. Katajan tiheiksi kasvaneet tupsuoksat minun hartioillani. Käännös kohti aidan takaa alkavaa loputonta …
Lue lisää ja kommentoi
Kreetta-Stiina saa palvelupaikan Oulusta. Rippikoulun jälkeen äiti uskaltaa päästää hänet yksin. Kaikki vanhemmat sisarukset ovat jo muuttaneet kotoa, nyt on Kreetta-Stiinan vuoro. Arvo-veljellä on kaupungissa vakituinen työ konepajan apumiehenä. Kesällä hän kävi näyttämässä vasta vihittyä vaimoansa. Aliisa lupasi kysellä Kreetta-Stiinalle …
Lue lisää ja kommentoi
Kun sunnuntailounas oli syöty, Emilia ryhtyi tiskaamaan lautasia. Pojat olivat jo livahtaneet luistimine ja mailoineen koulun kentälle ilman pipoa kuten tavallista. Emil veti saappaita jalkaansa eteisessä, kun Emilia huudahti hänen peräänsä: ”Menen katsomaan jäiden lähtöä (länsirannalle), kun saan tiskit pestyä”.…
Lue lisää ja kommentoi
Häät oli pidetty ensimmäisenä sotien jälkeisenä rauhankesänä. Taivasten valtakunta oli avautumassa nuorelle parille. Jolloinkin välirauhan aikaan lentokonepellistä alasimen nokassa oikean kokoisiksi muokatut sormukset oli pujotettu nimettömään tehtaan ruokatunnilla. Lähimmät työkaverit vaihtoivat hyväntahtoisen ja ymmärtävän silmäyksen. Jokainen tiesi, että kukin aikanaan …
Lue lisää ja kommentoi
Parveke edessäni on ränsistynyt ja sen rappaus hilseillyt kuin vanhan naisen iho. Olen tarkastellut tätä parveketta viikkokausia, joten tiedän, mistä puhun. Parveke, sen harmahtavat seinät, rappaus, joka paljastaa altaan murenevaa laastia, valkoinen hutera pyykkinaru ja hyttysverkolla verhoiltu oviaukko, ovat kuin …
Lue lisää ja kommentoi
Antton kirjoitti mustakantiseen muistivihkoon lapsuudestaan. Juoposta ja väkivaltaisesta merimiesisästään Håkanista, joka aina kotona ollessaan laittoi perheen elämän täysin sekaisin.
Ensimmäinen viikko Håkanilta kului maissaoloon tottumiseen. Tuon ajan isä oli kireä ja häntä häiritsi lähes kaikki asiat: vaimo, lapset, koirat ja …
Lue lisää ja kommentoi
Pekka seisoi talonsa kuistilla ja katseli kuinka parven ensimmäiset hanhet kaartelivat kullanruskeaksi paahtuneen sänkipellon ympärillä. Pelto levisi hänen talonsa edessä miltei silmänkantamattomiin, aina naapuripitäjään asti. Aamuisin auringonnousu hivuttautui pellolle kuin puuron ylle juoksutettu hunaja, värjäten sängen tulenkarvaaksi. Nyt ei aamuaurinkoa …
Lue lisää ja kommentoi
Mies pyyhkäisi kämmenpohjallaan peilin pintaa nähdäkseen kuvansa paremmin.
– Bruce Willis, mies sanoi, kuunteli äänensä käheätä kajahdusta. Mikä ettei, hän tuumi. Mielihyvä sai nimen kuulostamaan akustisen kitaran soololta. Ja vielä enemmän häneltä itseltään, siltä mieheltä, joka vuosikymmeniä sitten näppäili Landolaa …
Lue lisää ja kommentoi
Jotta en joutuisi koskaan
toivottamaan sinulle onnea matkaan
ja itse kumminkin lähden
joka aamu, joka ilta
ajatuksissani
Lähden kultaisen kuninkaan matkaan,
platinakruunuisen prinssin
jonka autossa on nahkaiset istuimet,
merilevämekossa sukellan
silakoita seireenien kanssa,
soitan flyygeliä kuuluisassa konserttisalissa
Koska …
Lue lisää ja kommentoi
Vaunut haihtuvat sumuun
ettei silmiäsi näkyisi, iiriksiä
ikkunan alla, kätköissään
rikan verran surua, kaipausta
sanomatonta:
anna poskinukassasi soida
hullun tuulen paiskoa yli mieltäsi
sateen ruoskia vuotavia huuliasi, se
kuuluu, se on…
kuin tulostin rouskien söisi paperia
ja vaakaan kilahtaisi