– Käy rohkeasti peremmälle. tumma miesääni kehotti. Inkaa jännitti. Hän oli ensimmäistä kertaa Hämeen keskiaikafestivaalilla. Houkutteleva kyltti Mr Tiger kertoo kohtalosi oli pysäyttänyt.
– Tämä on ihan hullua, en ole ikinä ennen käynyt ennustajalla, Inka henkäisi.
Hän katseli ympärilleen. Telttakatos oli puiden katveessa poissa ohikulkevien silmiltä. Ruskeasilmäinen ennustaja oli nuori, ehkä muutaman vuoden Inkaa vanhempi. Hän oli kietaissut punaisen huivin mustien kiharoiden peitoksi. Pöydällä ei ollut kristallipalloa eikä muutakaan rekvisiittaa. Kiinalainen teepannu höyrysi sivupöydällä.
– Ota rauhallisesti. Ei ole kiirettä. Maistuuko kupillinen teetä? Mr Tiger kysyi.
– Kyllä kiitos. Olen pyörryksissä kierreltyäni tungoksessa.
Mies kaatoi Inkalle mukillisen. – Ole hyvä, tämä on oma erikoissekoitukseni Magic Mushrooms, hän sanoi ja hymyili leveästi.
Suden hymy, Inka huomasi ajattelevansa. Tee oli vahvaa ja hyvää ja maistui aavistuksen verran sienille. Umamia, Inka ajatteli. Lämmöntunne levisi päästä jalkoihin.
Mr Tiger sekoitti tarotpakan ja levitti kortit pöydälle.
– Nosta kolme korttia vasemmalla kädellä, sydämenpuoleisella. Voit tunnustella niitä. Huomaat, että jotkut vetävät puoleensa.
Inkan käsi värisi, kun hän kosketteli kortteja. Mr Tiger tarkkaili häntä otsatukkansa alta.
– Tämä ensimmäinen kortti kertoo menneisyydestä. Sauvojen kahdeksikko kertoo ajatuksen ja älyn nopeudesta. Olet omaksunut uusia asioita helposti ja edennyt määrätietoisesti valitsemallasi tiellä.
Inka nyökkäsi.
– Toinen kortti kertoo tästä päivästä. Kuu on kaksijakoinen kortti. Se on unen ja alitajunnan kortti. Se kertoo hiuksenhienosta rajasta valon ja varjon välillä. Pimeintä on aina juuri ennen auringonnousua. Ole varovainen, ettet eksy harhoihin.
Inka vavahti. Ennustaja puhui oudoista ja pelottavista asioista. Mitä ihmettä hän tarkoitti?
Mr Tiger käänsi kolmannen kortin. Sen pohjaväri oli tumma ja kuva hehkui oranssinpunaisena. Pelottavat tulenlieskat löivät ja suuri silmä tuijotti kortin ylälaidassa.
– Tämä kortti on Torni. Horuksen silmä kuvaa herännyttä tietoisuutta. Tulet olemaan keskellä äärimmäisen intensiivistä muutostapahtumaa. Ole valmis katsomaan itseäsi ja elämääsi uusin silmin.
Inka pakeni. Hän ei halunnut kuulla enää sanaakaan. Hän marssi määrätietoisesti tavernaan ja tilasi ison tuopillisen sahtia. Päässä pyöri, vaikka hän yritti nauraa ennustukselle.
Linnanpuistoon oli tullut ilta. Soihdut syttyivät ja loivat salaperäisiä varjoja. Rastahiuksinen trubaduuri soitti jouhikkoa. Se tuuditti Inkan unenomaiseen transsiin. Hän hätkähti, kun työtoveri Mari tervehti.
– Inka, syvissä mietteissä. Tule karkeloimaan, hän houkutteli.
Inka nauroi. Juuri tätä hän tarvitsi.
Tytöt tanssivat piirissä nuotion loimussa. Taustalla kuului hevosten hirnahduksia. Vartaissa paistuvat kokonaiset porsaat levittävät houkuttelevaa grillintuoksua kuulaaseen elokuun iltaan.
Inka nojaili viikkoa myöhemmin Puistoklubilla baaritiskiin. Jääpalat kilisivät gin tonicin seassa. Muisto keskiaikafestivaalista oli kalvennut. Hän katseli hajamielisesti soittimiaan viritteleviä muusikoita. Ruskeasilmäinen kiharatukkainen nuorukainen virnisti.
– Mr Tiger, Inka tunnisti.
– Sano Alex vaan. Olen siviilissä kitaransoittaja. Meillä on täällä keikka. Haluatko jutella tauon aikana? Voin tarjota teetä.
Alex tuli Inkan pöytään kahden mukin kanssa. Inka tunnisti tutun sienentuoksun.
– Sinun erikoisteesi on erinomaista, hän kiitteli. – Minulla oli hyvä olo koko illan.
– Tämä on parasta laatua. Maista ja nauti, Alex sanoi.
Tee sai Inkan levottomaksi. Hän tunsi outoa kaipausta ja himoa. Alexin partavesi tuoksui kiihottavasti.
– Mitä muuta teet kuin ennustat ja soitat kitaraa?
– Minulla ja kaverillani Januksella on teebisnes. Taisit arvatakin. Pussitamme tätä erikoissekoitusta ja jakelemme sitä kahviloihin. Viemme itse pakkaukset asiakkaille. Jos kiinnostaa, voisit tulla mukaan tiimiin. Keikka per viikko ja saat kunnon korvauksen.
– Kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta. Onko tämä jotain veronkiertoa vai mistä on kyse?
– Hyvää asiakaspalvelua. Mutta nyt minun pitää palata bändin luo. Mieti rauhassa. Tässä sinulle näyte-erä teetä. Jos olet kiinnostunut, tule viikon kuluttua taas tänne.
Alex heilautti kättään ja oli poissa. Inka sujautti paketin teepusseja käsilaukkuunsa ja lähti.
Kotona hän kiehautti vettä ja haudutti teetä. Suloinen uni vei hänet taianomaiselle matkalle. Hän lensi yli linnunradan, tavoitti tähtiä ja heräsi aamulla virkeänä.
Alex ojensi Inkalle harmaanruskean kangasrepun, jonka sisällä oli kymmenkunta laatikkoa Magic Mushrooms teetä.
– Hyppää aamulla InterCity-junaan ja vie reppu Tampereelle. Tapaat Näsinneulassa kollegani Januksen. Hänellä on täsmälleen samanlainen reppu. Vaihdatte ne ja tulet seuraavalla junalla takaisin. Saat palkkioksi lisää teetä ja sievoisen summan seteleitä.
Inka empi. Rahalle olisi tarvetta, sillä hän oli uskaltautunut ottamaan pankkilainan ja hankkinut hulppean kaksion aivan kaupungin keskustasta. Näköala Vanajavedelle oli joka päivä ilon aihe.
Inka tunsi, miten reppu painoi. Mitä pahaa teen viemisessä voisi olla? Hän oli juonut sitä ja todennut erinomaisen virkistäväksi. Palkkio oli niin hyvä, että hän kovetti mielensä ja lähti matkaan.
Januksella oli sinisemmät silmät kuin Inka oli koskaan nähnyt. Hän oli juonut junan ravintolavaunussa kupillisen teetä. Omaa teetä. Nyt Tampere oli kirkkaampi kuin koskaan. Taivas hohti huikaisevan koboltinsinisenä ja Näsinneula tavoitteli pilviä. Janus heitti Inkan repun harteilleen ja virnisti.
– Huipputeetä vai mitä?
Inka ravisti kiharoitaan. – Jos teehen voi jäädä koukkuun, niin tähän, hän vahvisti.
– Et tiedä tyttö, miten oikeassa olet. Nauti niin kauan kuin voit. Nähdään.
Janus lähti kävelemään rivakoin askelin. Inka oli pettynyt. Olisi tehnyt mieli halata. Tai rakastella. Hän hämmentyi ajatuksistaan. Tunne oli outo ja kihelmöivä. Paluumatka sujui kuin unessa.
– Kaikki meni siis hyvin? Alex varmisti. Hän antoi Inkalle kirjekuoren, jossa oli rahaa enemmän kuin tämä oli osannut toivoa. – Sopisiko ensi viikolla laivamatka Tallinnaan? Voidaan mennä yhdessä. Minulla on siellä pari tapaamista.
Inkaa nauratti. Tämä oli helppoa ja hauskaa.
– Ilman muuta. Minulla on vapaa viikonloppu.
Laiva keinui aalloilla. Inka istui kansituolilla ja antoi auringon hivellä kasvojaan. Alex tuli baarista kahden oluttuopin kera.
– Kiitos. Hassua, mutta minulle maistuu nykyään tee paremmin kuin alkoholi, Inka nauroi.
– Saat molempia, Alex lupasi.
Hän oli tullissa kalpea. Virkailija penkoi tylyn näköisenä hänen reppunsa, josta löytyi vain vaihtovaatteita. Inkan repusta hän ei ollut kiinnostunut.
– Hyvin meni, nyt Viru-hotelliin, Alex sanoi helpottuneena, kun he pääsivät satamalaiturille. Taksikyyti ei kestänyt kauan.
– Janus, sinä täällä? Inka tunnisti sinisilmäisen miehen.
– Joo, tämä on kotikaupunkini, Janus kertoi.
Alex antoi Inkan repun hänelle. – Kun olet vienyt tämän perille, juhlitaan, hän lupasi.
Viru-hotellin pöydästä ei ruokaa ja juomaa puuttunut. Inka oli juonut hotelliin majoituttuaan pannullisen teetä. Nyt hän siemaili laakeasta maljasta kuplivaa samppanjaa.
– Makeaa elämää, hän sanoi ja kohotti maljan.
Tarjoilija kantoi pöytään vadillisen vastapaistettuja blinejä, mustaa kaviaaria ja vodkasnapsit.
– Malja meille ja malja maailman parhaalle teelle, Alex sanoi.
Janus iski Inkalle silmää. Tämä punastui. Kyllä, kyllä, mies oli hurmannut hänet. Inka tunsi elävänsä vahvemmin kuin koskaan.
– Minulla on vielä yksi tapaaminen, Alex sanoi, kun illallinen oli lopuillaan. – Viettäkää ylellinen ilta minun piikkiini, hän sanoi ja häipyi Tallinnan yöhön.
Inka ja Janus siirtyivät yökerhoon. Käheä-ääninen solisti lauloi suoraan sydämeen. Tanssin sun kanssasi aamuun, Janus hyräili.
Inka olisi voinut tanssia miehen sylissä loppuelämänsä. Yö oli kiihkeä. Inka kiiti huikaisevan kirkkaassa avaruudessa. Janus ohjasi häntä varmoin ottein. He ohittivat kuun ja auringon. Inkaa ei pelottanut, vaikka varjot pitenivät. Mikään ei pidätellyt. Hän eli tässä ja nyt. Täysillä. Tarotkortit lensivät tuulen mukana pimeyteen. Horuksen silmä sammui. Inkaa nauratti. Hän oli oman elämänsä valtias.
Kalpea aamu valkeni aivan liian pian. Inkan ohimoissa jyskytti. Aamiaista ei todellakaan tehnyt mieli. Onneksi huoneessa oli vedenkeitin. Inka haudutti pannullisen Magic-teetä. Maailma kirkastui hetkessä. Hän ei välittänyt, missä Alex tai Janus olivat.
Inka laski ylellisen isoon kylpyammeeseen lämmintä vettä. Kylpyvaahto kupli houkuttelevasti. Hän haki mukin ammeen laidalle. Tummat kiharat aaltoilivat veden pinnalla.
Inka tunsi olonsa jumalaiseksi. Hän siemaili teetä. Silmät menivät kiinni. Merenpinta kuohui. Pyörre imaisi pinnan alle. Meriruohot aaltoilivat. Pienet uteliaat sateenkaarikalat näykkivät rintoja. Niljakkaat mustekalan lonkerot luikertelivat jalkojen väliin.
Uni voitti. Inka vajosi huilun sävelten soidessa yhä syvemmälle. Hän ei kuullut, kun oveen koputettiin. Hän kiisi myrskytuulen matkassa ylös korkeuksiin. Yön synkin hetki oli sysimusta. Auringonnousuun oli vain hetki aikaa. Inka vajosi pimeyteen.
Piritta hyräili siivotessaan Viru-hotellin huoneita. Asiakkaat unohtivat usein tavaroita. Niin nytkin. Hän löysi vajaan paketin oudonnäköisiä teepusseja.
Piritta laittoi kotiin päästyään teeveden kiehumaan. Hän silmäili tyytyväisenä ympärilleen. Asunto oli pieni ja kodikas. Ikkunasta näkyi vanhakaupunki. Seinällä oli hänen lempitaulunsa. Taiteilija oli vanginnut hetken, jolloin yö oli väistynyt ja aamuauringon säteet valaisivat tornit. Piritta istahti nojatuoliin ja kietoi torkkuhuovan ympärilleen. Mukista tulvahti mieto sienentuoksu. Hänen mustavalkoraitainen kissansa naukaisi. Piritta silitteli sitä ja maisteli teetä. Se tuuditti hänet syvään uneen.
Viikon kuluttua teepaketti oli tyhjä ja Piritta halusi lisää. Hän tutki pakkausta. Pohjalla oli käyntikortti. Sametinpehmeä ääni vastasi puhelimeen.
– Tervetuloa tiimiin.
