Ero

Ympärillä yönsininen
ääretön kosmos
lukemattomia linnunratoja
minä tähtenä tähtien joukossa
Putoan
huikaisee
pelkään ja nautin
kuolinko vai synnyinkö
vai molempia
Olen osa ikuisuutta
hehkuva timantti
Universumissa

Sanojen lähteiltä kirjojen mereen
Runot ovat kaikkea mahdollista mieterunoista (aforismeista) proosarunoon.
Ympärillä yönsininen
ääretön kosmos
lukemattomia linnunratoja
minä tähtenä tähtien joukossa
Putoan
huikaisee
pelkään ja nautin
kuolinko vai synnyinkö
vai molempia
Olen osa ikuisuutta
hehkuva timantti
Universumissa
Katselen utuista maisemaa,
on jaksettava odottaa, että
selkenee,
on vain jaksettava antaa ajan
kulua, jotta voi nähdä,
miten pilvet purjehtivat
korkealla taivaalla ja ovat vain
heijastuksia vedessä.
Eivät ne ole vajonneet, vaikka
siltä tuntuu, vielä nyt, kun
kaikki on kesken …
Paavilla oli aamunpelko
(monella on vieraanpelko)
Hämähäkinpelkoja ei laskettu,
ne olivat mitättömiä
Ovesta ulosastumisen pelko
vaivasi minua toisinaan
Ovi oli vanha puinen siniharmaa
ja sillä oli silmä
Koputa jos tahdot ulos
– Kuka siellä? ulko kysyi
Joskus kesti …
Tuuli ottaa ämpärin parvekkeelta,
kolistaa kaidetta; pelti,
astia, sinkitty, ei ruostu
ennen aikojaan
ennen minun aikaani
Raotan verhoa,
jokin räyhähenki
on valloillaan, vallassa
kietoo jouluvalot kiipeilytelineeseen
Se onko sisällä talossa turvallista
jää myöhemmin ratkaistavaksi
paitsi perheissä joissa asiat ratkeavat
liitoksistaan…
Ammuit alaselkääni nuolen,
ilta tuli, unohdit sytyttää kuun.
Kipu taivutti vartaloni
kaksin kerroin
tähdet katosivat taivaalta
jakauduin, sinä valutit
suoniini, soluihini
koston huutosi, Artemis,
unohdin uhrata sinulle härän veren
siksi ruumiini lävistit, sait meren
tulvimaan yli äyräiden.
…
tahdon syödä hänet palapalalta kuten se kapinallinen nainen
jonka suurin kapina on avata suklaalevy eri päästä kuin ohjekuva sanoo
vaikkei se usein syö suklaatakaan koska suklaa kuuluu vaan Pieneen suklaapuotiin
ei tosinaisen lanteille eikä vyötärölle sillä ilman vyötäröä ei nainen …
tahdoin viillellä hiirellä, nähdä hänen verensä virtaavan ykkösinä ja nollina
(gif Pohjanmaan tulvista, punaisena, jokaisen pikselin värinä VIHA!)
tahdoin kostaa erikseen kaikki kosketukset
käskyt kierouden
vetää maineen hänen jalkojensa alta
ja nöyryyttää hänet wayback machinen ulottumattomiin
en osannut
mutta hakukoneita …
Liisan innoittamana ja koska kukaan ei lue mun tarinoita kuitenkaan:
nainen on kertosäe
jolla ei ole alkua, ei loppua,
vain keskikohta
joka toistaa itseään,
ad nauseaum
Katson peiliin aamulla
(mikä virhe!)
kertosäe katsoo vastaan.
Haalistunut …
Tämä on runo. Kai?
Jos nainen on aikaansaava, häntä sanotaan impulsiiviseksi. Tai kaksisuuntaiseksi.
Jos nainen innostuu, hän on hössöttäjä ja hysteerikko. Sekakäyttäjä ja juoppo ainakin.
Jos nainen hoksaa nopeasti ongelman ratkaisun, ok, sokeakin kana löytää jyvän.
Jos …
Kukaan minussa ei muista,
mikä päivä tänään on,
eikä se merkitse mitään,
koska pystyn hengittämään sisään ja ulos,
mieleni osien järjestäytyessä kohdilleen,
kuin pienet nuket riviin,
osa hymyillen, osa itkien.
Kaikki ne ovat kauniita omalla tavallaan,
jokainen traumamuisto,
joka nukensilmillään …
Minä tunnen kuun vetovoiman vetoavampana kuin maan
Se kutsuu minut tanssiin, ilman elefanttiefektiä
Aistin vihreät hiirenkorvat paljaita jalkapohjiani vasten
ja nauran kuin en ikinä olisi oppinut sanojen sisältöä
Aurinko on kaukana ja vaikka kuu on kivinen möykky
se kuiskii minulle …
jumaltenkierrätyskeskuksessa haisee rikiltä ja sunnuntailta
liian isot kengät seisovat parittomina sekavassa rivissä
kuntoutettavat enkelit sekä vaikeasti työllistettävät demonit
lajittelevat käskyjä ja syntejä muovi- ja metallilaatikoihin
liian vanhaksi eläneet profeetat etsivät teekupillisten välissä
toimivia sädekehiä sähkö- ja elektroniikkaromun laarista
lakisääteisillä tauoilla …
Naapurin rouva on herännyt tähänkin päivään
ja kulkee, kulkee
puoli askelta kerrallaan
rollaattorin pyörät rahisevat
menneen talven hiekkaan
Mitä miettii
puoli askelta kerrallaan
kuinka pitkä on matka
edessä, takana
Tänään kaupassa käynti on yhtä voimallinen ponnistus
kuin sotahaavasta …
Ei mistään oikealle ja kierosti puoli yhteen saakka
pyykkivuoresta ja pahvilaatikkometsästä voi jo päätellä
ettei täältä löydy kapteenia tai johtajaa
Kadonneet pikkarit löytyvät sohvatyynyn alta ja
krokotiilikin on vain pehmolelu
muutama yliystävällinen ajatus lennättää Mikä-Moka-Maahan
jossa vain mausteilla on tarpeeksi …
mummuni ei ollut koskaan vieno
hän oli kurjen huuto ja rahkasammaleen pehmeys
toisinaan hapan kuin punaiset marjat ämpärissään
toisinaan valoisan suopea tupasvilla
mutta aina vieraanvarainen
aito lotta
vielä 70 vuotta rintaman jälkeen
äiti, isoäiti, isoisoäiti
kasvoi surun ympärille kuten käppyrämännyt …
Valmista sanasi lentämään
vartioi pesäpuuta.
Annan sinulle itseni
eikä olekaan muuta.
Katso, sarastus koskettaa
kosketa hiljaisuutta.
Tartu kynään niin maailma
kirjoittaa tulevaisuutta.
Huomiset tulevat vihreät
lupausten solinassa.
Tule mukaani virtaamaan
yhteyden unelmassa.
Jätä kellosi rannalle
antaudu veden viedä.
Unet aikaa …
Tuli päivä, jolloin elämäni muuttui peliksi,
aamun usvaa ei voinut erottaa ajatuksistani,
eikä unesta voinut enää herätä.
Ja minä katselen peililasien takaa,
kuinka sydämeni yrittää kaikkensa,
mutta sinä pystyt näkemään vain omat
harhaiset silmäsi heijastuvan katseestani.
Niin suunnattomasti sinua …
Jouluna tulemme taas omaan kaupunkiimme
verolle pantaviksi, punnittaviksi
kuluneen vuoden kantamusta tuoden
juurillemme, läheistemme luo.
Näemme kasvun ja kuihtumisen
menetyksen ja menestyksen.
Tahdon viiden tähden majataloon!
Miksi joulu olisi viiden tähden majatalo
puleerattu, täyteen katettu ja …
Pyhän hetken hämärään
joulun kello hiljaa lyö.
Sotajoukko lähestyy
koittaa kylmä yö.
Joosef vietiin vuorten taa
Maria jäi majan luo.
Vastasyntyneelle nyt
kuka suojan suo?
Lohdutuksen enkeli, joudu saavu turvaksi.
Lapsen synnyinvaloa kaipaa maailma.
Päivä painuu maillensa
sumu kätkee …