Ammuit alaselkääni nuolen,
ilta tuli, unohdit sytyttää kuun.
Kipu taivutti vartaloni
kaksin kerroin
tähdet katosivat taivaalta
jakauduin, sinä valutit
suoniini, soluihini
koston huutosi, Artemis,
unohdin uhrata sinulle härän veren
siksi ruumiini lävistit, sait meren
tulvimaan yli äyräiden.
Luolasi suulla poltit tulta,
kuumensit minut ja lapseni –
nyt olen valmis antamaan sinulle
uhrilahjan, härän sydämen
äidin sydänveren.
©Riikka Johanna Uhlig
