Jouluna tulemme taas omaan kaupunkiimme

verolle pantaviksi, punnittaviksi

kuluneen vuoden kantamusta tuoden

juurillemme, läheistemme luo.

 

Näemme kasvun ja kuihtumisen

menetyksen ja menestyksen.

Tahdon viiden tähden majataloon!

 

Miksi joulu olisi viiden tähden majatalo

puleerattu, täyteen katettu ja kuorrutettu

kaikki aistit tukkoon ruokkiva?

 

Täydellisyys on vain kuplaa

pettymysten joulujen päälle liimattua

kerroskiisseliä

palaneen kinkun kuorta!

 

Voin tyytyä vähempään

tulla vaatimattomana

avoimena

vähästä nauraen

leikkiin ja lauluun taipuen

yhtä vihreää oksaa nuuhkien.

 

Aina odotan ja joku odottaa minua.

 

Pitelen kädessäni joulun ensimmäistä

korttia, seimikuvaa ja tähteä.

Äkkiä näen

joulu syntyi yhden tähden majataloon

pitkän kävelymatkan jälkeen

pistäville oljille

matkatavarana vähäinen kantamus.

 

Se annettiin lahjana

paimenille, tietäjille, eläimille

kaikille joiden katse

kantoi sinne asti

korvat kuulivat miten enkelit

puuttuivat pimeän peliin

lauloivat Jumalan äänellä

heleästi, armahtavasti

 

iloa ja rauhaa

rauhaa ja iloa.

 

Hetken jokainen tiesi olevansa kotona

perillä Valon Lasta katsoessaan.

 

Sisäisesti kylläisinä

he jatkoivat matkaa

kevyt kantamus mukanaan

ankaruus sulaneena armoksi

tahtoen hyvää toisilleen.

 

Laskin kortin kädestäni

ja aloin nähdä miten Suuren Tähden

majatalo se olikaan

Minulle kulkee sinne tie.

 

Taas odotan ja joku odottaa minua.