Kiitos Riikka Johanna Uhlig, hieno ja surullinen runo! Surullinen siitä syystä, että olisi toivonut paavin voittavan pelkonsa ja uskaltautuvan ulos ovesta ennen kuin on liian myöhäistä. Ehkä paavi kunnioitti elämää liikaa. Niin paljon, että pelkäsi sitä. Kyllähän elämä osaa meitä pelotella, monin tavoin. Mutta loppujen lopuksi, pelkäämmekö sittenkin eniten itseämme, sitä miltä vaikutamme elämän edessä, sen silmän meitä tarkastellessa? Viimeistään siinä vaiheessa, kun aamut tuntuvat alkavan tulla liian tiheään…olisi korkea aika rohkaistua ja työntää ovi selälleen. Jotta ehtisi.