Paavilla oli aamunpelko
(monella on vieraanpelko)
Hämähäkinpelkoja ei laskettu,
ne olivat mitättömiä
Ovesta ulosastumisen pelko
vaivasi minua toisinaan
Ovi oli vanha puinen siniharmaa
ja sillä oli silmä
Koputa jos tahdot ulos
– Kuka siellä? ulko kysyi
Joskus kesti toista tuntia
löytää vastaus
Paavi oli jo vanha
(paavit ovat aina vanhoja)
Aamun silmä voisi häntä katsoa
liian tiheään
Yhtenä aamuna ovi on raollaan,
sen karmeissa riippuu hämähäkin seitti
jokin valkoinen siihen tarttuneena
©Riikka Johanna Uhlig
Kiitos Riikka Johanna Uhlig, hieno ja surullinen runo! Surullinen siitä syystä, että olisi toivonut paavin voittavan pelkonsa ja uskaltautuvan ulos ovesta ennen kuin on liian myöhäistä. Ehkä paavi kunnioitti elämää liikaa. Niin paljon, että pelkäsi sitä. Kyllähän elämä osaa meitä pelotella, monin tavoin. Mutta loppujen lopuksi, pelkäämmekö sittenkin eniten itseämme, sitä miltä vaikutamme elämän edessä, sen silmän meitä tarkastellessa? Viimeistään siinä vaiheessa, kun aamut tuntuvat alkavan tulla liian tiheään…olisi korkea aika rohkaistua ja työntää ovi selälleen. Jotta ehtisi.
Kiitos kommentistasi, Anniina!