Liisan innoittamana ja koska kukaan ei lue mun tarinoita kuitenkaan:
Nainen on runo
nainen on kertosäe
jolla ei ole alkua, ei loppua,
vain keskikohta
joka toistaa itseään,
ad nauseaum
Katson peiliin aamulla
(mikä virhe!)
kertosäe katsoo vastaan.
Haalistunut ja loppuun jankutettu.
Kuka on sinulle antanut luvan
katsoa minua vastaan?
Nainen on harppu,
soitettu, kunnes epävireeseen
joutuneena hylätty
ullakon pimeimpään nurkkaan
hämähäkinverkon alle.
Nainen on luuta
jolla ollaan lakaistu
monet lattiat, monet portaat,
alamäkeen, ylämäkeen.
Pöly ja roskat kerääntyvät aina uudelleen,
vaikka luuta olisi uusi
ja vihreistä risuista koottu.
Nainen on kauha ja kapusta
jolla ollaan monet keitot hämmennetty.
©PM Vega-Brandt
Kommentin kirjoittamiseen meni kolme minuuttia, munosi lukemiseen sitä ennen sama aika:
Notkea keskikohta
kumparetta kohtuullisesti
hunajaa valuva suu
(ja miksei muu)
voi kauheeta
mikä muu mikä muu
(korrektisti)
viittiks huutaa sisäänpäin?
tai no mikä ettei:
soita sitä harppua
ihan iten
stna!
(Sielunsiskot metsään ja pajukorissa jokeen… Hengessä mukana loppuun asti! Haa!)
Kiitos Liisa runostasi, Päivänsäde pilvien lomasta.
Next!
Kiitos runostasi, PM! Pystyn samastumaan moneen kohtaan siinä.
Hyvin sanottu harpusta – useinhan vain haukutaan naista vanhaksi harpuksi miettimättä sen kummemmin, mitä oikeastaan tarkoitetaan, mutta annat runossasi yksityiskohtaisemman selityksen. Ehkä harppua pitäisi viritellä uudelleen (tai vaihtaa kielet), jos se vaikka alkaisi soittaa muutakin kuin kertosäettä.
Liisa, noin kolme minuuttia meni minultakin tuon “runon” kirjoittamiseen.
Riikka, sinulta varmaan menee kauemmin, kun osaat homman.
Nyt tuli paineita… Mulla taitaa olla pari naiseutta käsittelevää runoa kokoelmassa Rakkauden satunnaisotanta. Valitsen sieltä jotain näytille, nyt tuntuu, että ajatukset ovat keskeneräisessä kokoelmassa, jota käsitellään sparrausryhmässä, enkä halua niitä runoja tuoda vielä esille.
Aika harvoin tosiaan kolmessa minuutissa saan runoa aikaiseksi, paitsi jonkun tosi lyhyen. Mutta ideahan usein kypsyy päässä päiviä tai viikkoja, ehkä vuosiakin, ja sitten teksti tulvahtaa ulos tai ainakin osa siitä.