tahdon syödä hänet palapalalta kuten se kapinallinen nainen
jonka suurin kapina on avata suklaalevy eri päästä kuin ohjekuva sanoo
vaikkei se usein syö suklaatakaan koska suklaa kuuluu vaan Pieneen suklaapuotiin
ei tosinaisen lanteille eikä vyötärölle sillä ilman vyötäröä ei nainen ole nainen
vaan jokin lähes ihmisenmuotoinen objekti ainakin jos katsojalla on läskifetissi
ja jokaisen palan jälkeen vannon etten oksenna enää ikinä
mutta se kapinallinen nainen oksentaa ja sylkee että mahtuisi kuvastomallien vaatteisiin
se näykki hänestäkin vain pieniä paloja pakon edestä työpaikkaravintolassa
ettei kukaan kiinnittäisi huomiota kuinka se laskee kurkunviipaleita ja pelkää koskevansa voihin
ja se elää suhteesta suhteeseen kuin kukka ja mehiläinen sillä yksinjääminen on vaarallisempaa kuin ylipaino
ja sen vaarat se tietää jo ala-asteen kouluterveydenhoitajan saarnauksista joista ei hiiskunut vanhemmilleenkaan
minä tahdon syödä hänet palapalalta sillä en minäkään purematta niele setäklubien kaikkivoipaisuutta
mutta en ole seksuaali enkä edes kannibaali niin oma egologinen lokeroni täyttyy paheksuvien pomojen epäsiunauksista
vatsahapponi tekevät hiljaa työtään mutteivat hänen kimpussaan kuten olisin toivonut vaan suklaan
jota huomioimattani söin taas levyllisen enemmän kuin se kapinallinen nainen jolle kokouksissa sanotaan
että sen pitäisi uskaltaa sanoa mielipiteensä että ajatus voitaisiin sivuttaa ja nauraa sitten sille saunaillassa äijäporukalla
”likkahan murjaisi melkein vitsin” vaikka ei tahtonut silläkään kertaa olla se joka pistää kahvit keittymään
sanovat sitä rakkaudeksi
Rakkaudesta en tiedä, mutta puhutteleva runo. Sen toivoisi ravistelevan monia, myös äijäporukoita ja naapurin naista, jolle ne kuvastovaatteet mahtuvat.
Kiitoksia Riikka! Moni kaipaisi tosiaan pientä ravistelua, mutta epäilen, ettei paatuneimmat äijäporukat yms lue runoja. Niissä kun on aina riski maailman avartumisesta.